Helsinki Priden päätös konkretisoi, kuinka paljon tämä aika tarvitsee keskustaa
Helsinki Priden päätös lopettaa yhteistyö keskustan ja kokoomuksen kanssa on herättänyt paljon keskustelua. Oma päällimmäinen tunteeni uutisen nähdessäni oli suru ja turhautuminen.
Ei sen takia, että emme voisi ”kiillottaa mielikuvaa puolueesta poseeraamalla Pridessa”, niin kuin Pride-yhteisö asian näkee, vaan sen takia, mitä se kertoo yhteiskuntamme polarisoitumisesta ja mitkä negatiiviset vaikutukset sillä on yhdenvertaisuuden aidolle edistämiselle.
Itse asiassa tiedän, että joukoissamme on myös niitä, jotka näkivät tämä päätöksen kiillottavan mielikuvaa puolueestamme.
Priden näkemys, että päätös juoksuttaisi puolueiden sisällä muutosta, osoittaa sen, että yhteisössä ymmärretään valitettavan vähän puoluepoliittisesta vaikuttamisesta. Ainakaan puolueissa, joissa käydään aitoa avointa keskusteltua eri näkemysten kesken.
Jos jotain olen keskustasta oppinut, tiedän, että tällaisten tahojen painostus ei tule koskaan muuttamaan keskustaa puolueeksi, jossa ylhäältä sanellaan, kuinka ihmisten tulee ajatella. Pride-yhteisössä ei taideta ymmärtää, mitä sana kansanliike tarkoittaa.
Ja kyllä eduskuntaryhmämme olisi teoriassa voitu laittaa ajattelemaan samalla tavalla, mutta se ei ole meidän ajatustapamme maailmasta. Jotta mikä tahansa muutos on kestävää, ajattelun tulee kummuta ihmisestä itsestään lisääntyneen tiedon ja ymmärryksen kautta.
Ja juuri tässä näkyy ero vasemmiston ja meidän välillämme. Ero ei ole siinä, kuka ajaa ihmisoikeuksia, vaan ero on siinä, onko kellään oikeutta sanella toisen ihmisen päähän valmiita ajatuksia oikeasta ja väärästä.
Pride on ollut vahva tuki ja ymmärryksen kasvattaja monelle keskustalaiselle yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusasioiden edistämisessä. Nyt tehty päätös osoittaa ovea keskustalaisille Priden tukijoille on surullinen, sillä se ei oman näkemykseni mukaan ainakaan auttanut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asioiden edistämistä puolueiden sisällä.
Valitettavasti tämä päätös näyttää vahvistaneen monen Priden vastustajan näkemystä liikkeen poliittisesta luonteesta: ”vihervasemmiston liike, jossa ajattelet näin tai et kuulu tähän suvaitsevaisten ihmisten porukkaan”.
Ja puolestaan Pride-yhteisön sisällä porukka tiivistyy ja heidän identiteettinsä vahvistuu ”muita” poissulkemalla. Jo valmiiksi polarisoitunut yhteiskunta, jossa ääripäät kuplautuvat yhä vahvemmin omiin kupliinsa samanmielisten kanssa, vahvistuu.
Rauhan ja vapauden kannattajiksi profiloituvat poliitikot puhuvat ”arvojen sodasta” ja ehdottomista mielipiteistä ymmärtämättä johtavan poliitikon vastuuta puheen ja retoriikan vallasta. Valitettavan usein historia on osoittanut, että fyysiset konfliktit syntyvät juuri näistä ehdottomien arvojen sodista.
Tämä aika, jos joku, tarvitsee poliittista keskustaa, ja tänä aikana, jos joskus, tarvitsee rohkeutta seisoa keskellä. Vaatii välillä voimia, kun ei suostu kuulumaan kumpaankaan porukkaan. Vaatii lujuutta rikkoa lokerot, joihin keskustalaisia yritetään asettaa.
Vaatii tahtoa taistella yhteistyön ja siltojen rakentamisen puolesta. Mutta puheenjohtaja Annikan sanoja mukaillakseni: kepu ja kepulaiset kestää. Ollaan ylpeästi ja rohkeasti keskellä ja edistetään yhdenvertaisuutta, vaikkei meitä hyveellisyyden salonkiin huolittaisikaan.