Yliopistot aloittavat säästöt oikeasta päästä

Helsingin yliopisto virtaviivaistaa hallintoaan ja palvelujaan tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi. Hallinto ja muut palvelut niputetaan yhteen.

Lappeenrannassa yliopisto ja ammattikorkeakoulu perustavat konsernin hallinto- ja tukipalvelujen yhteensovittamiseksi.

Uudistuksella tavoitellaan opetuksen, hallinnon, tukitoimien ja tilojen tehokkaampaa käyttöä.
Muuallakin tehdään todennäköisesti samoja asioita.

Tällainen toiminnan tehostaminen merkitsee työvoimakustannusten vähentämistä ja kipeitäkin irtisanomisia, mutta olennaista ja hyvää on se, että leikkaukset eivät koske toiminnan ydintä eli tutkimusta ja opetusta.

Epäilemättä myös ydinalueilla on toiminnan tehostamisen tarpeita. Ovathan opetus ja tutkimuskin ihmisten tekemiä asioita.

Olennaista on marssijärjestys. Tukitoiminnot ovat tärkeitä nekin, mutta niihin kertyneet löysät on hyvä katsoa ensin.

Hallituksen asettamia säästötavoitteita on kritisoitu innolla ja hurskain ilmein.

Kustannussäästöjen hakeminen ei tarkoita epäilyä, että yliopistomaailmassa olisi eletty kuin pellossa.

Varmaankin asioita on hoidettu hyvän tahdon ja ymmärryksen mukaan, mutta varsinkin julkiset organisaatiot ovat alttiita byrokraattiselle pöhötystaudille. Tarpeita ilmaantuu ja niitä hoidetaan lisäämällä toimintoja ja väkeä.

Yliopistolaitoksella on pitkä historia. Jotakin pölyä on saattanut jäädä paikkoihin  jopa Suomen historian keisarilliselta ja sitäkin vanhemmalta ajalta.

Säästöpaineet tulevat rahoittajan eli veronmaksajavetoisen valtion taholta.

Hallituksen asettamia säästötavoitteita on kritisoitu innolla ja hurskain ilmein. Onhan yliopistolaitos kansakunnan ylpeys ja kehityksen kulmakivi. Mutta nykyisen kaltaisessa pitkittyneessä talouskriisissä on pakko kääntää kaikki kivet.

Parhaassa tapauksessa yliopistojen ja korkeakoulujen kuluvarastojen perkaaminen voi olla tervehdyttävä ja eteenpäin vievä harjoitus.

Valittaen ja vastahakoisesti ei synny hyvää jälkeä. Tarvitaan uudistuksille avointa asennetta.