Kiista avioliitosta siirtyi kirkon sisälle
Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2014 niukalla enemmistöllä lain, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat solmia avioliiton.
Kansalaisaloitteen pohjalta syntynyt lainmuutos astuu voimaan ensi maaliskuussa.
Lainmuutos herätti suuria intohimoja eduskunnassa. Keskustelu asiasta jatkuu, sillä nykyiselle eduskunnalle on jätetty vasta-aloite lain hylkäämiseksi.
Tämä kansalaisaloite on nyt eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä.
Tasa-arvoisen avioliittolain puolustajat korostivat viime vaalikaudella moneen kertaan, että lain hyväksyminen ei vaikuta millään tavalla kirkon oikeuteen päättää omasta avioliittokäsityksestään.
Oli kuitenkin selvää, että lain hyväksyminen johtaisi kipeään prosessiin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.
Tuo prosessi on nyt käynnistynyt.
Piispainkokous sai elokuun lopussa selvityksen tasa-arvoisen avioliittolain vaikutuksista.
Sen mukaan laki ei muuta kirkon nykyistä oppia, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Selvityksen tulos olikin ainoa mahdollinen, sillä kirkon opin muuttaminen vaatisi määräenemmistöä kirkolliskokouksessa. Sellaista määräenemmistöä ei ole näköpiirissä.
Opillisten erimielisyyksien lisäksi kirkko joutuu käsittelemään myös vaikeita juridisia kysymyksiä.
Yksittäiset papit ovat kuitenkin ilmaisseet valmiutensa vihkiä homopareja. Piispoista vihkimistä kannattaa Helsingin piispa Irja Askola.
Viimeisimmän puheenvuoron asiasta käytti viime perjantaina Helsingin hiippakuntavaltuusto.
Sen käsityksen mukaan kirkko voi vihkiä ja siunata kaikki avioparit, jotka sitä seurakunnalta pyytävät.
Opillisten erimielisyyksien lisäksi kirkko joutuu käsittelemään myös vaikeita juridisia kysymyksiä.
Yhden käsityksen mukaan pappi syyllistyy virkavirheeseen, jos hän vihkii avioliittoon samaa sukupuolta olevan pariskunnan.
Päinvastaisen tulkinnan mukaan taas vihkimisestä kieltäytyminen olisi virkavirhe.
Pahimmassa tapauksessa edessä on vuosikymmenten skisma, jonka käänteissä nähdään useita kirkosta eroamisen aaltoja.
Tällaisen näkymän edessä kirkolla saattaa olla houkutusta omaksua se käytäntö, jota sovellettiin naispappeuden hyväksymisen jälkeen.
Silloinen Oulun piispa sai säilyttää virkansa ja naispappeutta vastustavan näkemyksensä.
Nyt vapaamielinen Helsingin hiippakunta saattaa sallia homoparien vihkimisen välittämättä kirkon virallisesta opista.
Tällainenkin kompromissi edellyttää luultavasti sitä, että lain tulkinnan rajat testataan maallisissa oikeusistuimissa.