Ulkopuolinen tuki vaaleissa on harvojen etuoikeus
Helsingin Sanomat näytti toteen isossa vaalirahoitusartikkelissaan, että niin työnantajia kuin työntekijöitä edustavat korporaatiot jakavat sopiviksi katsomilleen eduskuntavaaliehdokkaille säkillisen rahaa tulevissakin vaaleissa (HS 22.1.2023).
Se, mikä jutusta jää puuttumaan, on, että maksetun viestinnän kautta rahaa kanavoituu kampanjoinnin kilpavarustelun myötä huomattavasti myös isoille mediakonserneille, painotaloille, mainostoimistoille ja että rahaa saa lopulta vain ehdokkaiden pieni vähemmistö.
Suurin osa ehdokkaista, joita pyhäpuheissa kutsutaan demokratian sankareiksi, käyttää säästöjään, jos sellaisia on kerryttänyt, ottaa velkaa, myy heikolla katteella halpaa rihkamaa ja seisoo haukuttavana tuulessa ja tuiskussa.
Tosiasia on, että sen jälkeen, kun listat ovat täynnä, kaikkien puolueiden piirijärjestöt huokaisevat helpotuksesta. Myös puolueiden ääneen lausumaton intressi on, että kapea kärki, jolle myös ulkopuolista rahoitusta virtaa, menestyy. Tämä on realiteetti.
Monilta pettymyksiltä säästyttäisiin, jos asia artikuloitaisiin selkeämmin heille, jotka toiveikkaina tuohon sankarin viittaan pukeutuvat. Tosin tuolloin ehkä kävisi niin, että ehdokkaiden suostumuksia olisi entistä vaikeampi saada.
Helsingin Sanomat julkaisi artikkelinsa yhteydessä myös listan viime eduskuntavaalien kalleimmista kampanjoista. Listalla ei ole yllätyksiä.
Mutta jos Suomessakin eduskuntaan halutaan diversiteettiä, muun muassa erilaisten vähemmistöjen edustajia, muualtakin kuin politiikasta kokemusta hankkineita, maahanmuuttajataustaisia, olisi vaalirahoitukselle syytä määrätä katto ja kehittää järjestelmää Ruotsin tapaan listavaalin suuntaan.
Vaikka järjestelmä ei ole ongelmaton, siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että kampanjointi ei ole pelkästään itsensä likoon laittavien ehdokkaiden harteilla. Ja kaikesta huolimatta Ruotsin äänestysaktiivisuus on demokraattisen maailman huippua.
Kun vaalit ovat ohi, kansa on puhunut. Toivottavasti jokainen puolue ottaisi koppia myös siitä, että ehdokkaaksi sitoutuneet, rannalle jääneet pidetään mukana toiminnassa. Yleensä jälkimarkkinointi unohtuu kokonaan, ja ankein vaihtoehto on, että ehdokkaaseen otetaan yhteyttä vasta, kun seuraavat vaalit kolkuttelevat ovella.
Ja tietenkin on muistettava, että säkillinen rahaakaan ei auta, jos tuote ei ole kunnossa.
Päivi Mononen-Mikkilä
varapuheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset ry
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.
