Tarvitsemme lisää vakaata sähköntuotantoa – ratkaisun avaimet ovat joustavassa suurkulutuksessa
Kauno Pietilä kirjoitti 6. helmikuuta Suomenmaassa ajankohtaisesta ja jo pitkään jatkuneesta sähkömarkkinoiden epävakaudesta. Suomi on luopunut joustavan tuotannon varavoimaloista ja siirtynyt kohti joustamattomampia tuotantomuotoja, kuten Pietilä toteaa.
Tilanne on jokseenkin hullunkurinen. Suomi kärsii kunnianhimoiseksi kuvaillusta ilmastopolitiikasta: maamme vakaita hiilivoimaloita suljetaan samalla, kun monet maat, kuten Kiina, Intia, Ranska ja Saksa, eivät ole valmiita luopumaan niistä.
On tietysti hyvä, että siirrymme kohti vähäpäästöisempiä sähköntuotantomuotoja, mutta onko hintalapulla mitään merkitystä tässä? Viime vuonna Suomessa saatiin onneksi käynnistettyä uusi OL3-laitosyksikkö tuottamaan 1 600 megawattia sähköä kantaverkkoon.
Yksi ratkaisu pattitilanteeseen olisi joustavan tuotannon eli säätövoiman, kuten vesivoiman, merkittävä kasvattaminen.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin siinä mielessä vaikea, että suuret tuotantoinvestoinnit vaatisivat tasaisen käytön ja samaan aikaan suurkuluttajat haluavat luotettavasti edullista sähköä. Toisaalta on tärkeää pitää mielessä, että tuotannoltaan vaihtelevaa tuuli- ja aurinkovoimaa on tulossa pian lisää.
Joustavan tuotannon lisäksi yhtälöön tarvitaan myös paljon lisää joustavaa suurkulutusta.
Ei kuitenkaan ole olemassa kovinkaan monia sellaisia teollisia suurkuluttajia, jotka kykenevät joustamaan kulutuksessaan sähkön tuotantomäärän – ja tätä kautta sähkön hinnan – mukaan.
Kotitalouksien kulutusjoustojen kasvattaminen on puolestaan puhtaasti kustannus-hyötyanalyysin näkökulmasta hankala rasti, eikä Suomen kaltaisen kehittyneen teollisuusmaan joustokyvykkyyksien pitäisi nojata suurissa määrin tavallisten yritysten tai kotitalouksien harteilla.
Yksi keskeinen keino pattitilanteen purkamiseksi on kehittää uusia joustoresursseja muun muassa akkuteknologiasta, lämpökattiloista ja muista vastaavista.
Yksi äärimmäiseen joustoon kykenevä tasalaatuinen suurkuluttaja on jo olemassa erilaisten laskentasovellusten yleistymisen myötä. Niin sanottua tilatonta laskentaa suorittavat joustavat datakeskukset ovat tästä hyvä esimerkki.
Niiden tuottamien erityisten laskentapalveluiden vuoksi ne kykenevät portaattomasti joustavaan teollisen mittakaavan sähkönkäyttöön.
Tämä tarkoittaa sitä, että joustavat datakeskukset kykenevät kuluttamaan satoja ja jopa tuhansia megawatteja silloin, kun tuotantoa on ”liikaa” ja sähkön hinta uhkaa painua hyvin matalalle tasolle. Sähkön hinnan noustessa nämä samaiset joustajat voivat keskeyttää kulutuksensa hetkessä tai vähentää kulutustaan portaattomasti uuden tasapainon löytämiseksi.
Tämä joustava mekanismi siis luo pohjahinnan edulliselle sähkölle ja samalla turvaa uusien ja nykyisten energiantuotantoinvestointien takaisinmaksuaikoja. Hintapiikkien tai sähkön tuotantopulan hetkinä ne voivat puolestaan keskeyttävät kulutuksensa ja tasoittaa hintapiikkejä, koska niiden aiemmin kuluttama sähkö tulee muiden käytettäväksi.
Suomessa on jo muutaman vuoden ajan huhuiltu ”mekanismin” perään, jotta meille saataisiin Fingridin toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkan sanoin (HS 12.1.) ”uusia säävarmoja ja joustoon kykeneviä voimalaitoksia”.
Tästä mekanismista ovat puhuneet esimerkiksi viime elokuussa Talouselämä-lehdessä Energiateollisuus ry:n johtaja Pekka Salomaa ”jonain sellaisena investointina, johon energiaa menisi edulliseen aikaan” ja hiljattain Helsingin Sanomissa haastateltu Fortumin uudesta ydinvoimasta vastaava johtaja Laurent Leveugle ”jonkinlaisena mekanismina ja näkymänä siitä, että tulovirrat olisivat vakaita”.
Tämä mekanismi on jo olemassa, se on olemassa markkinaehtoisena, se on käytettävissä 24/7/365 – ja se on nimeltään joustava sähkön suurkulutus.
Joustavien datakeskusten avulla tasalaatuista, luotettavaa ja järjestelmällistä joustavaa kulutusta on mahdollista kehittää ja rakentaa Suomeen lähes rajattomasti.
Joustavien datakeskusten avulla voidaan varmistaa se, että sähköntuotantoa voidaan rakentaa yli nykyisten tarpeiden kaukaisia tulevaisuuden tarpeita silmällä pitäen.
Ennustettavan tasainen sähkön hinta ja aina edulliselle sähkölle löytyvä viime käden ostaja tekevät Suomesta houkuttelevan investointiympäristön uusille energiainvestoinneille.
Esimerkiksi uuden ydinvoimalan rakentaminen voisi olla jo nyt ajankohtaista, koska joustavista datakeskuksista voidaan muodostaa joustava pohjakuorma kaikelle sähkölle, jolle ei vielä löydy muuta kysyntää.
Edullisesta sähköstä ja ylituotannosta voidaan tällä tavoin kehittää kansainvälinen vientituote bittien muodossa siinä missä Islanti vie edullista sähköä ulkomaille alumiinin muodossa.
Joustavat datakeskukset ovat yksi tärkeä työkalu muiden ratkaisuiden joukossa. Suurin ero on siinä, että tilattomat laskentaprosessit eivät ole energiavarastojen tavoin riippuvaisia Suomessa kulloinkin vallitsevista sähkön hinnoista ja ovat nopeampia toteuttaa kuin uudet voimalat ja muut vertailukelpoiset ratkaisut.
Kysymys kuuluu: kuinka nopeasti Suomeen saadaan houkuteltua joustavaa suurkulutusta? Toivomme, että tämä kysymys on energia-asioista vastaavan ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen työlistan kärjessä.
Thomas Brand
tutkimusjohtaja, Coinmotion Oy
Jaakko Kaijala
hallituksen puheenjohtaja, Nordblock Oy
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/