Talouden mittareita uudistettava
Yleisin kansantalouksien menestystä kuvaava mittari on BKT eli bruttokansantuote. Se syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä kaaoksessa. Toipumiseen tarvittiin kaikkialla mittavia taloudellisia panostuksia, joiden vaikutuksia piti voida mitata luotettavasti.
Virallisesti se otettiin käyttöön Yhdysvalloissa presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -talousohjelman toteutumista todentavaksi mittariksi.
BKT määrittelee määrättynä ajankohtana valtion tuottamien tuotteiden ja palveluiden määrää rahaksi muutettuna. Osa taloustieteilijöistä esitti, että puolustusmenoja ja valtion hallinnon kustannuksia ei tulisi sisällyttää bruttokansantuotteeseen.
Nykyisen käytännön mukaan kaikki kansantalouden panostukset tulee sisällyttää mittaristoon. Vaihtelevaa käytäntöä esiintyy erityisesti palvelujen osalta, joiden osuus kansantalouksissa on kasvanut nopeasti.
Esimerkiksi kotitalouksissa tehtyä työtä ei lasketa mukaan. Näin kuitenkin tapahtuu, jos taloustyöt suorittaakin palkollinen taloudenhoitaja. Mielestäni tämä ei tee oikeutta sille arvokkaalle työlle, jota perheenäidit tai isät tekevät kotona.
Yhä useampi on vaatimassa, että bruttokansantuotteen rinnalle on luotava mittaristo, joka ei kuvaa pelkästään kovia taloudellisia arvoja vaan myös kansallista hyvinvointia ja henkistä tilaa.
Näin on käymässä Uudessa-Seelannissa, jossa yhteiskunnan kurjistuminen näkyy yhä useamman jäädessä löyhyysrajan alapuolella, kodittomien määränä ja nuorten pahoinvointina.
Niinpä maa on ilmoittanut luopuvansa bruttokansantuotteen käytöstä talousmittarina. Se korvataan indekseillä, jotka mittaavat kansalaisten koulutusta ja terveyttä sekä kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja tyytyväisyyttä ympäristöön.
Maailman bruttokansantuotteen kasvu on moninkertaistanut luonnonvarojen kulutuksen ja kasvuhuonepäästöjen moninkertaistamisen. Bhutan on ensimmäinen maa, jossa ”bruttokansanonni” on kirjattu maan perustuslakiin.
Edesmennyt senaattori ja oikeusministeri Robert Kennedy totesi samasta asiasta ”BKT mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista”.
Kansakunnan kannalta monien töiden ja toimintojen pitäisi näkyä nykyistä paremmin mittaristossa. Avoimen yhteiskunnan kannalta sellaisia ovat vapaaehtoistoiminta, kansansivistystyö, talkootoiminta, ympäristön ja luontoarvojen suojelu, työpajat ja nuorten piirit.
Demokratian vakaus, tasa-arvo, yksilön oikeudet, maksuton koulutus ja terveydenhoito ovat nostaneet pohjoismaat maailman onnellisimmiksi kansoiksi.
Tätä onnellisuutta kuvaava mittari ”onnellisen planeetan indeksi” onkin nousemassa BKT:n rinnalle tasavertaiseksi kansallisen menestyksen mittariksi. Se kuvaa paremmin yhteiskunnan kehitystä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin osalta.
Siinä tärkeimmät tekijät ovat ihmisten tyytyväisyys omaan elämäänsä, eliniänodote ja henkeä kohden laskettu ekologinen jalan.
Yksi Englannin ylähuoneen vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, lordi Peter Layard kuvasi osuvasti, että ”hallitusten politiikan tulee tavoitella mieluummin kansallisen onnellisuuden maksimointi kuin talouden kasvua.”
Paavo Kajander
Pori