Suunnan piirtämiseen tarvitaan jokaista
Arttu Karila kysyy puoluesihteeriehdokkailta (Suomenmaan blogi 21.7.), mikä on rivijäsenen paikka keskustassa. Samalla Karila varoittaa keskustaa muuttumasta äänivaltaisten jäsenten ja äänettömien yleisöjäsenten ”kommandiittiyhtiöksi”.
Karilan kysymys on meille elintärkeä. On selvää, että olemme iskussa vain kun maan hiljaisen jäsenen äänellä on yhtä paljon merkitystä kuin äänekkäimmällä aktiivilla.
Kaikkein tärkeintä olisi keskittyä leipätyöhön, eli suomalaisen yhteiskunnan suuntaan vaikuttamiseen. Mitä enemmän siihen toisiamme ruokimme ja rohkaisemme, sitä vankemmin voimme kokea syytä ja tarkoitusta mukana olemiseen.
Leipätyöhön keskittymällä me vahvistamme osallisuutta ja torjumme osaltaan sisäistä näivettymistä. Olisi onnetonta, mikäli puolueessa ryhdyttäisiin toimimaan vain järjestökoneistoa itseään varten tai tuijottamaan rakenteita vain rakenteiden vuoksi.
Minulle on puoluesihteeriehdokkaana annettu lukuisia neuvoja keskustan järjestökoneiston uudistamiseksi. Otan kaikki neuvot nöyränä vastaan. Aion pitää huolta siitä, että turvaamme joka ikisen keskustalaisen yhtäläiset osallistumismahdollisuudet. Tuosta ohjenuorasta en rupea tinkimään. Kaiken uudistamistyön pitää palvella osallistumismahdollisuuksien parantamista.
Kohtasin hiljattain puolueeseen pettyneen keskustalaisen, jonka kanssa toimimme aikoinaan keskustanuorissa.
Tuttavani toimii puolueen kunnallisjärjestössä ja häntä harmitti, miten vähän hän ja muut arjen kiireissä painivat jäsenet ehtivät keskustelemaan politiikasta. Teltat pystytetään ja vaalit hoidetaan, mutta muulle ei oikein tunnu jäävän aikaa tai jaksamista. Hän haluaisi puolueelta enemmän ja koki olevansa puolueelle vain työjuhta ja äänestäjä.
Tuttavani kokema tunne on tuttu monelle keskustalaiselle ja tilanne todellisuutta lukuisissa keskustan paikallisyhdistyksissä.
Toiminnan ja puolueen sisäisen aloitteellisuuden vähäisyys ei tarkoita, etteikö siihen olisi halukkuutta.
Tahtoa toimintaan varmasti on. Mutta jaksammeko puolueyhteisönä kannustaa siihen riittävissä määrin? Emme voi jatkossakaan olettaa, että me jäsenet elämäntilanteissamme toimimme vain nappia painamalla.
Puolueen pitää määrätietoisesti tarjota yhdistyksille toiminnan malleja, jäsenille jatkuvaa koulutusta sekä kysyä mielipidettä poliittisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin.
Meidän tulee esimerkiksi tavoitella sitä, että puolue itse pyytää lausuntoja järjestöllisiin ja poliittisiin asioihin aina keväällä ja syksyllä kun yhdistykset kokoustavat. Miten muuten puolue osaa rakentaa politiikkaansa, ellei jakseta kysyä ja pyytää?
Yhtä lailla kaikille jäsenille pitää tarjota esimerkiksi konseptimalli paikallisen kampanjan toteuttamisesta tai puolueen ulkopuolisiakin houkuttelevan tapahtuman järjestämisestä.
Korostamme mielellämme keskustaliikkeen itsekasvatusluonnetta ja siksi meidän on pyrittävä siihen, että aivan jokaiselle keskustalaiselle on tämän tarpeisiin sopivaa koulutustoimintaa. Pitkäsitkoisen koulutustoiminnan tarjoaminen esimerkiksi kunta- ja aluepäättäjillemme on aivan keskeistä heidän vaikuttamistoimintansa vahvistamiseksi.
Keskustan suuntaa pohditaan parhaillaan puolueen tulevaisuustyöpajoissa. Työ on jalkautettava paikallistasolle asti, sillä todella monella keskustalaisella on hirvittävä tarve puhua. Puhetta ei pidä pelätä ja väärässäkin pitää saada olla.
Näyttää siltä, että Suomelta puuttuu selvä suunta. Meidän keskustalaisten iso tehtävä on tarjota luottamusta ja toivoa tässä epävarmuuden ja räyhäämisen ajassa. Uskottavaa suuntaa tarjoamme vain, kun sitä piirretään porukalla.
Antti Siika-aho
Keskustan puoluesihteeriehdokas
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.