Suomen sähköntuotanto on nyt tuuliajolla
Suomessa on tällä hetkellä noin 1 600 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on noin 7 000 MW. Tehomäärä vastaa yli neljän viime vuonna käyttöönotetun Olkiluoto 3:n kokonaistehoa.
Tuulivoima on kuitenkin hankala tuotantomuoto, koska se on aurinkoenergian tavoin täysin riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Kun ei tuule, niin ei tuule – ja tuulisähköä ei tule töpselistä. Talvisin aurinkoenergia on pyöristysvirhe.
Suomeen on kumulatiivisesti rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana valtava määrä tuulivoimaa ja monet lupaavat rinnalle paljon aurinkoenergiaa. Muutos sähköntuotannossa on ollut raju: olemme matkalla kohti nykyistäkin vahvemmin ulkoisista olosuhteista riippuvaa tuotantoa ja samalla vähenevät helposti säädettävää fossiilisia polttoaineita käyttävät sähköntuotantomuodot.
Ydinvoimaa Suomeen on turha odottaa ennen merkittäviä edistysaskelia kysyntäpuolella. Olemme siis yhtäkkiä ja yllättäen pahasti “juntturassa”. Jotkut ovat kutsuneet tätä muna–kana-ongelmaksi, jossa tuotanto- ja kysyntäpuoli liikkuvat epätahtisesti. Tällä hetkellä Suomeen ei edes kannata rakentaa lisää tuotantokustannuksiltaan edullista, luotettavaa ja ympäristöystävällistä ydinvoimaa, kuten LUT:in energiatekniikan professori Esa Vakkilainen totesi tammikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa.
Viime viikolla saatiin taas oppitunti siitä, miten kysyntä ja tarjonta toimivat. Täysin tuulemattomana maaliskuisena alkukevään päivänä pörssisähkön hinta nousi ykskaks lähes 17 snt/kWh:in tasoille.
Yle kertoi 26. maaliskuuta ilmestyneessä artikkelissa “erikoisesta ilmiöstä” eli siitä, että tuulivoiman tuotanto voi olla toisinaan miinuksella. Tuulimyllyt tarvitset oheislaitteisiinsa sähköä, jonka ne ottavat kantaverkosta. Samassa artikkelissa mainittiin myös hiljattaisesta tuulivoiman uudesta tuotantoennätyksestä, kun Suomen tuulivoimalat takoivat yli 6 000 megawatin verran sähköä.
Suomen sähköntuotanto on nyt kirjaimellisesti tuuliajolla: välillä tuulivoimaa on monen ydinvoimalan edestä ja tuulettomina hetkinä ne voivat kuluttaa sähköä melkein 10 000 omakotitalon lämmitystehon verran.
Sähkön tuotantomäärien rajut ja lisääntyneet heilahtelut näkyvät pörssisähkön hinnassa. Jos tuulivoimatuottaja ei ole myynyt tuotantoaan kiinteällä hinnalla etukäteen eteenpäin, tuottaja joutuu myymään sähkönsä kantaverkkoon kulloisellakin markkinoilta saatavilla olevalla hinnalla.
Fiksuimmat kuluttajat oppivat kokemuksesta: sähkön hinta on todella matalalla tuulisina hetkinä ja kallista tyyninä jaksoina. Tämä on tuulivoimatuottajille kivuliasta.
Tuulisina hetkinä, kun tuottajalla olisi paljon sähköä tarjolla, niin markkinoilla onkin “sähkötulva”. Tällöin sähkön hinta matelee pohjamudissa. ”Pläkällä” sähkön hinta on korkealla, mutta tuulivoimatuottajat eivät pääsekään nauttimaan korkeammista, kannattavammista sähkön hinnoista.
Pörssisähkösopimuksen solmineilla kotitalouksilla ja yrityksillä on kannustimet jossain määrin ajoittaa kulutustaan tuulisille edullisille hetkille, jolloin sähkönkulutus saattaa nousta hieman, mutta vaikutus on isossa kuvassa pieni. Sähköintensiivisillä teollisilla prosesseilla, joilla saattaisi ollakin vaikutusta sähkön kysyntään ja sitä kautta hintaan, eivät yleensä ottaen kykene ajoittamaan sähkön käyttöään vain edullisille hetkille ja tanssimaan tuulisuuden pillin mukaan.
Poikkeuksia on vähän, mutta erityisesti 2010-luvulla syntyneet joustavat datakeskukset on syytä ottaa huomioon. Tämä täysin uudenlainen konesalitoiminta on siitä erikoista, että joustavat datakeskukset suorittavat tilatonta laskentaa, joka on keskeytettävissä, milloin hyvänsä ilman merkittäviä negatiivisia ulkoisvaikutuksia.
Tilaton laskenta mahdollistaa täysin portaattoman sähkönkulutuksen säädön esimerkiksi tuulivoimatuotannon mukaan siten, että kulutus seuraa tuotantoa.
Tilattomasta laskennasta muodostuva tulo on reaaliaikaista, joka mahdollistaa suurkulutuksen sähkön “ylituotantotilanteissa”. Tämä “ylimääräisen” sähkön loppusijoituspaikkana toimiva joustava datakeskus kykenee siis tasoittamaan sähkön rajuja ja toistuvia hintaheilahteluja, jonka lisäksi se luo turvaa ja ennustettavuutta nykyisille ja uusille energiainvestoinneille.
Tilanteissa, joissa rikotaan tuulivoiman tuotantoennätyksiä ja sähkön hinta on nolla tai jopa miinusmerkkinen, joustavat datakeskukset voivat ostaa “ylimääräisen” sähkön. Toisaalta niissä tilanteissa, joissa tuotanto on vähäisempää, joustavat datakeskukset voivat vähentää portaattomasti kulutustaan tai keskeyttää kulutuksen täysin.
Fingrid on hiljattain kertonut reservien tarpeen kasvavan kohisten. Suomessa on jo nyt suuri tarve joustavalle kulutukselle tasaamaan sähkön tuotantovaihteluiden aiheuttamaa hintaheiluntaa, vahvistamaan puhtaan energiantuotannon investointiedellytyksiä ja luomaan ennustettavuutta ja varmuutta kaikille sähkömarkkinoiden osapuolille. Joustavat datakeskukset ovat vielä toistaiseksi kääntämätön kortti, joka on syytä ottaa huomioon Suomen sähköjärjestelmän kehittämisessä.
Thomas Brand
Tutkimusjohtaja
Coinmotion Oy
Jaakko Kaijala
Hallituksen puheenjohtaja
Nordblock Oy
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/