Miten tärkeää olisi oppia kohtaamaan toisemme
Olin lämminhenkisessä tilaisuudessa, missä vallitsi ilo ja valtava ihmisen kohtaamisen riemu. Jokainen sai vuorollaan tuoda esille elämästään asioita, joista hän halusi kertoa.
Ihmiset eivät tunteneet entuudestaan toisiaan, mutta kun ilmapiiri oli vapaa ja rento, se laukaisi jännityksen, jos sitä tilaisuudessa yleensäkään oli.
Itselleni tuli mieleen, ettei toisen ihmisen läsnäolevaa kohtaamista voita mikään. Kukaan ei tilaisuudessa tuijottanut kännykkää, kaikki olivat läsnä ja nauttivat toistensa seurasta.
Miten arvokkaita yhdessä koetut hetket tänä päivänä ovatkaan! Vaikka meillä olisi omaisuutta ja varallisuutta, mutta emme kohtaisi toisiamme, emme voisi saavuttaa niitä ihmisen elämässä tarvitsemiamme ilon ja onnen hetkiä, joita jokainen meistä elämässään tarvitsee.
Onko toistemme inhimillinen kohtaaminen vähentynyt? Mikään summa rahaa ei kuitenkaan voita niitä hetkiä, jolloin tulemme kuulluksi, jolloin saamme tuntea läsnäolon koskettavan voiman kehossamme.
Tämä tilaisuus antoi minulle ja kaikille paikalla olleille niin paljon voimaa, että jaksamme kestää kaiken eteemme tulevan. Kumpa saisimme kokea olemassaolomme riemua nykyistä useammin niin välttyisimme monilta lääkärikäynneiltä ja terapioilta. Yhdessäolon tervehdyttävä vaikutus tekee meistä itseämme arvostavia ja toisiamme kunnioittavia ihmisiä.
Ammattiauttajat ovat tulleet auttamaan meitä, kun olemme unohtaneet aivan tavallisen arkisen kohtaamisen toistemme kanssa. Surullisinta koko elämäntavassamme on lastemme karu kohtalo, silloin kun vanhemmat uupuvat lastensa kanssa.
Vanhemmat joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tarjoamaan apuun, koska läheisiä ihmissuhteita ei kaikilla ole. Yhteiskunnan tarjoamaa ennaltaehkäisevää apua on vaikea saada.
Meiltä kuitenkin löytyy rahaa vuosittain yli miljardin nielevään lastensuojeluun ja huostaanottoihin. Silloin näitä lämpimiä ja lapsille niin elintärkeitä ilon ja riemun hetkiä läheisten kanssa saatetaan rajoittaa lastensuojelun nimissä.
Mitkään rahasummat eivät kuitenkaan korvaa traumoja lapsissamme, jos he ovat joutuneet eroon sisaruksistaan, vanhemmistaan ja muista heille tärkeistä ihmisistä.
Meidän on opittava kohtaamaan toisemme uudestaan, jotta me kaikki voisimme paremmin. Lapsiamme unohtamatta.
Birgitta Wulf
Salo
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/