Mistä se kansantulo oikein tulee?
Nyt vastakkain ovat hallituksen lakiesitykset, jotka menevät läpi enemmistöpäätöksillä, ja ay-liike, jonka mielestä kyseiset asiat kuuluvat itse asiassa perinteiseen työmarkkinapolitiikan piiriin.
Nyt siis työntekijöiden työmarkkinaneuvottelijat kokevat, että hallitus on ryhtynyt työmarkkinaosapuoleksi, joten juuri heidän kanssaan pitäisi nyt toimia ja asettautua puolustamaan työntekijöiden etuja yhdistyssääntöjen velvoittamalla tavalla.
Työnantajaliitot, jotka ovat saaneet tavoitteensa hallitusohjemaan, ovat nyt pysyneet tai pysyttäytyneet ulkopuolisina. Kuinka pitkään se on mahdollista?
Hallitus ja tv:ssä asiaa kommentoiva työnantajapuoli ovat perustelleet päätöksiään päätavoitteinaan säilyttää Suomi hyvinvointivaltiona. Mitä se sitten heille tämän käsitteen puolustajina tarkoittaakaan.
Onko niin, että toiset kokevat hyvinvointivaltion tilana, jossa yritykset pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa siten, että tuottavat voittoa omistajilleen, ja heille työtä tehneet palkolliset sitten heiltä verotettavalla rahamäärällään yhteisvastuullisesti vastaavat yhteiskunnan hyvinvoinnista?
Onko niin, että nämä yritykset ja yritysjohtajat kokevat, että he ovat tehneet ne puitteet ja tuoton, joiden avulla valtio voi verottaa niissä työtä tekeviä työntekijöitä? Unohtavatko he Suomen koulutusjärjestelmän?
On helppo ajatella Suomi ikään kuin yrityksenä, Suomi Oy:nä. Ja näinhän myös hallitus tuntuu ajattelevan. Yrityksille annettiin yritystukea 1,84 miljardia euroa ja verotukia 7,2 miljardia euroa vuonna 2002, jotta kansantulo pysyisi sellaisena, että voisimme säilyttää nykyisenlaisen hyvinvointivaltion.
Nämä yritystuet perustuivat toki Euroopan komission 9.3.2023 antamaan päätökseen koronan ja erinäisten muiden syiden vuoksi oikeudeksi tukea valtiollista yritystoimintaa, mutta kyllä sekin herättää saman kysymyksen. Mistä kansantulo oikeasti tulee?
No, se kansantulo, jota käytetään hyvinvointivaltion ylläpitoon, tulee verotuloista. Joka vuosihan tästä kansantulosta annetaan tiedot.
Valtion tuloiksi veroja ja veronluonteisia maksuja kerättiin Suomessa vuonna 2022 yhteensä reilut 115 miljardia euroa, joista karkeasti kolmannes tuloveroja, toinen kolmannes kulutusveroja ja kolmas kolmannes pakollisia sosiaaliturvamenoja.
Yllättävää monelle lienee, että kansalaiset maksoivat veroja noin 35 miljoonaa ja yritykset noin 8 miljoonaa + noin 17 miljoonaa työeläkemaksuja, joiden jaon suhde muuttunee joka neuvottelukierros.
Tuohon yhtälöön nuo yli 1,9 miljardin valtiontuet yrityksille kansalaisten keräämistä verorahoista luonnollisesti tulisi jollain tapaa keskustelussa huomioida.
Pitäisikö työnseisauksen tehneiltä yrityksiltä periä jokin osa pois? Toisaalta pitäisi oikeasti selvittää, että löytyykö Suomesta lisää työntekijöitä teollisuuden palvelukseen, jos ja kun työttömyysturvaa heikennetään ja ensimmäinen sairauspäivä on palkaton.
Jokainen meistä tietää, että vähävarainen menee silloin töihin sairaana ja tartuttaa muita. Onko oikeasti mietitty, miten työttömyyskorvauksen porrastaminen tiukemmaksi merkitsee? Ottavatko työtekijät mieluusti pienipalkkaisemman työn? Hetkeksi kenties, saavuttaakseen seuraavan työttömyysjakson.
Entä sitten paikallinen sopiminen. Edelleen sama ongelma. Työntekijä ottaa hetkeksi sen työn, mutta ei todellisuudessa sitoudu edistämään yrityksen menestystä. Uskoisin, että tämä ei ole yritykselle eikä kansantaloudelle hyväksi.
Perimmäiseksi kysymykseksi jää, että jos palkansaajat saavat pienempää palkkaa, niin parantaako se kansantaloutta?
Veikko U. J. Heinonen
yhteiskuntatieteiden tohtori
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/