Maailman onnellisin maa?
Tilastot näyttävät näin, ja on syytäkin näyttää. Suomessa ei ole ihmisillä nälkä, ei kylmä, eikä ole sota. On syytäkin olla onnellinen!
Mutta sitten: päivän uutisissa, lähes joka tunnin kuluttua alkaa ”hillitön valittaminen” siitä, mikä kaikki meillä on pielessä. Uutisankkuri aloittaa lähes aina kotimaan osion: ”Pitääkö olla huolissaan?”
Kansalaisilla on ongelmia, on työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, sairauksia, nuoria masentaa ja ahdistaa, vanhustenhoito on riittämätöntä ja niin edelleen.
Aivan tavallisia joka päivänä eteen tulevia asioita, joiden kanssa kuuluu tulla toimeen ja joita täytyy sietää. Tällaisen kysymyksen jälkeen tulee pöydän taakse erikoisasiantuntija, joka selittää, mistä kaikki muka johtuu ja mistä kiikastaa.
Hyvin moneen jokapäiväiseen ongelmaan voi kansalainen itse omatoimisesti vaikuttaa, jos on aktiivinen.
Kysymys ”pitääkö olla huolissaan?” on meillä Suomessa saanut aikaan suunnattoman viranhatijoiden joukon, joka yhteiskunnan palkkalistoilla kirjaa ja raportoi kaikkia mahdollisia ja mahdottomia ongelmia, jotka kansalaisia ”mahdollisesti” vaivaavat ja joista media saa raflaavia otsikoita.
Talousasiantuntijoiden mielestä asiat ovat ”pielessä”, jos ihmiset ovat tyytyväisiä. Kehitys muka pysähtyy, jos ei haluta aina vain enempää!
En todellakaan kaipaa takaisin öljylamppuaikaan, mutta älytön kilpajuoksu digitalisation, tietotekniikan ja tekoälyn kanssa ei todellakaan tuo onnea elämänlaatuun. Vähempikin riittää.
Suhteellisuudentaju on aika lailla hukassa tietotekniikan ja järjestelmien käyttöönoton suhteen siinä mielessä, että ovatko koneet ihmistä varten vai ihminen koneita varten?
Talouselämän kuviossa kuitenkin meidän suomalaisten onnellisuus muodostuu ahkeruudesta, asiallisesta työnteosta (tuottavasta sellaisesta). Meidän kuuluu käyttää hyväksemme niitä lukemattomia luonnonvaroja ja luonnon olosuhteita, joita tämä Pohjola tarjoaa.
Koko valtakunta täytyy pitää asuttuna. Toimentulon mahdollisuudet Itä-Suomessa kuuluu valtion hoitaa niin, että yritykset voivat toimia kannattavasti.
Ulkoiset puitteet ovat yhteiskunnan asia ja työn ja toiminnan organisoiminen paikallisten yritysten ja päättäjien asia. Vaatii aikaa, mutta onnistuu, jos halutaan.
Työmoraali on saatava kohdalleen. On tärkeää tiedostaa se, mikäli halutaan maan talous ja raha-asiat kuntoon.
Yhteiskunta, valtiot, kunnat ja hyvinvointialueet eivät ole pelkkä sosiaalitoimisto. Niiden tehtävä on huolehtia ja järjestää ulkoiset puitteet siihen malliin, että suomalaiset työkykyiset kansalaiset tulevat ahkeruudellaan toimeen ja vanhukset, sairaat ja vammaiset tulevat asiallisesti hoidetuiksi.
Tämän olen sanonut ennenkin: elämä ei ole aina pelkkää rantalomaa eivätkä kaikki asiat ole hoidettu pelkästään älykännykkää nylkyttämällä.
Vesa Pöntinen
eläkeläinen
Mikkeli/Ristiina
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/