Keskustan kivijalan tulee rakentua kestävälle luontosuhteelle
Keskusta on kärsinyt kaksi peräkkäistä vaalitappiota. Pelkkää puheenjohtajaa vaihtamalla suunta ei tule muuttumaan, vaan tosiasiat on tunnistettava. Rehellisesti sanottuna olemme toteutetulla politiikallamme ajaneet itsemme ansaittuun tilanteeseen.
Peruskannattajakuntamme on pitkälti agraariyhteiskunnan peruja, maaseudun, maaseututaajamien tai -kaupunkien keskuudessa asuvissa, kuten Seppo Kääriäinentotesi Miten tässä näin kävi -vaalianalyysissa tai Juha Kuisma Keskustan työryhmä 2010 -raportissa.
Kannattajakunnan siirtyessä yhteiskunnan rakennemuutoksen ja väestön vanhenemisen myötä yhä pieneneväksi joukoksi, meillä ei ole tarjota mitään kestävälle pohjalle rakennettua kivijalkaa uusille äänestäjille. Äänestäjäkunta on yhä koulutetumpaa, ajassa kiinni pysyvämpää ja sivistyneempää.
Olemme harmillisesti saaneet todeta viime vuosina unohtaneemme alkiolaiset sivistykselle rakennetut juuremme ja populismi on saanut valitettavaa sijaa puolueessa.
Mikäli haluamme rakentaa yli vaalikausien kestävää tulevaisuutta, niin meillä on iso valinta edessä. Haluammeko tarjota jotain sellaista, mihin nuoret, koulutetut, työntekijät tai työttömät, yhä monimuotoisemmat perheet tai yksinelävät voivat samaistua rakentaessaan omaa elämäänsä.
Nostamme tähän tärkeimmän juurisyyn nykyiseen tilanteeseen, eli puolueen historiallisia peruja olevan kompleksisen luontosuhteemme.
Tiedämme luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja ilmastonmuutoksen olevan aikamme suurimpia uhkatekijöitä. Tästä huolimatta meiltä puuttuvat omat vaihtoehdot ratkoa tilannetta oikeassa ja riittävässä, sekä oikeudenmukaisessa mittakaavassa.
Luonnonvarojen kestävä käyttö on kuitenki elämämme perusta, ja niiden ylikäyttö ongelman juurisyy. Kestämätön hyödyntäminen on vain hetken, kenties sukupolven tai kahden helpotus taloudellisesti, mutta mitä jää tuleville sukupolville?
Emme saa unohtaa viljelyn lisäksi myös varjelua.
Luontosuhdettamme emme avaa riittävästi julkisuudessa ja äänestäjät ovat vetäneet omat johtopäätökset toteutetusta politiikasta. Puolueemme koetaan ansaitusti yhtenä maamme luontovastaisimpana puolueena.
Kaikki tietävät mikä on suhteemme uusiutuviin luonnonvaroihin tai uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämistä ajaviin edunvalvontaorganisaatioihin, ja kenen toiveita hetkellisen taloudellisen edun tavoittelun vuoksi toteutamme sen sijaan, että tekisimme päätökset pitkäjänteisesti, kestävästi ja tutkittuun tietoon perustuen.
Meillä on ollut riittävästi tietoa ilmastopäästöjen vähentämiseksi jo pitkään, samoin kuin luonnon tilan heikkenemisestä. Emme saa syyllistyä historiallisista ratkaisuista, kuten soiden ojituksista metsätalouden käyttöön, mutta tämän ajan politiikkaa ja sen taustahahmoja voimme syyttää, mikäli jatkamme heikentävää toimintaa. Keskustaa lähelle tulee myös vaikkapa turvemaiden pellonraivauksen tai metsäojituksen ongelmallisuus, ylipäätään maankäyttösektori nykyisessä mittakaavassa.
Luonnon tilan heikkeneminen näkyy suoraan äänestäjille, niin nuorille kuin vanhemmillekin. Vesistöt tummuvat ja täyttyvät kesäisin sinileväkukinnoista ja mataloituvat kiintoaineesta, monimuotoisuutta edistävät metsät katoavat. Helmipöllö ei puputa keväthankien aikaan, vaikka kuutiot metsissä lisääntyvät tai aukot taimettuisivat. Sitä on luontokato ja luonnon heikkeneminen.
Olemme kuitenkin tehneet yhteiskuntana kansainvälisiä sitoumuksia hoitaa asiat kuntoon. Saamattomuutemme vuoksi EU laati ennallistamisasetuksen. Toivoimme siltä paljon, mutta mitä vielä, vastustamme sitäkin, vaikka itsellämme ei ole esittää konkreettisia vaihtoehtoja. Jopa oppositiossa ollessa kansanedustajamme ilakoivat luontovastaisuudella – ottivat ansion itselleen asetuksen kaatumisesta.
Toisena nostamme esille kolonialistisen historiamme, joka näkyy saamelaiskäräjälain uudistamisen vastustamisena. Vastustamisella kenties saavutettiin torjuntavoitto eduskuntavaaleissa Lapissa, mutta menetettiin edustajia toisaalla. Syyt vastustukseen tiedämme, Lapin ja saamelaisalueiden luonnonvarat. Jättääkö tämä sukupolvi Viiankiaavan historiaan hävitettynä keitaana vai tulevillekin sukupolville kaksinkertaisen suojelun turvaamana ainutlaatuisena alueena?
Turpeen polton osalta tiesimme jo 2000-luvun alussa, että se ei ole meidän uusiutumattomana energianlähteenämme ilmaston kannalta kestävää. Silti emme uskaltaneet tehdä reilua ja oikeudenmukaista siirtymää ajoissa, markkinat hoitivat sen päästökauppajärjestelmän kautta ja ongelmat näimme. Saman virheen olemme tekemässä turkistuotannon tukemisen kanssa, miljoonia palaa, mutta katukuvassa turkikset eivät lisäänny.
Kaikkia edellä mainittuja olemme viime kädessä vastustaneet, koska olemme kuunnelleet lobbareita, emmekä tieteen viestiä. Emme ole kyenneet esittämään omia kestäviä ratkaisuja. Olemme käyttäneet välttämättömän muutoksen vastustamisessa viimekädessä omaisuuden suojaan vetoamista.
Meillä on kuitenkin paljon muuhun omaisuuden suojaan puuttuvia lakeja. Miksi haluamme jättää luonnon lapsillemme heikommassa tilassa kuin saimme, vetoamalla taloudelliseen argumenttiin?
Mikäli haluamme nousta kannatusalhosta jälleen vakavasti otettavaksi puolueeksi, ratkaisut tulevat olemaan kipeitä edellä mainittujen kysymysten edessä, mutta ne on tehtävä.
Olemme sillä kannalla, että sivistyspuolueen pitää pysyä joko elossa tai kuihtua tieteeseen perustuvan politiikan seurauksena.
Ylisukupolvisen kestävyyden tulee rakentua kestävälle luontosuhteelle, jossa jätämme luonnon paremmassa tai ainakin yhtä hyvässä kunnossa tuleville polville kuin itse saimme. Mikäli emme sitä pysty toteuttamaan, on oikeutettua tyytyä marginaalipuolueen asemaan.
Heikki Ala-aho, Siikajoki
Santeri Ala-Röyskö, Hollola
Pekka Huhtala, Oulu
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/