Kattojen kertomaa
Arkisissa ympäristöissämme meistä jokainen joutuu kohtaamaan erilaisia kattoja. Katto on elämässämme itsestään selvyys siihen asti, jos se otetaan meiltä kokonaan pois tai se oireilee vesisateen tai lämmön eristämisessä.
Kattojen alla kokoonnutaan tekemään päätöksiä, sen alle kiiruhdetaan suojaan kesäisiltä ukkosmyrkyiltä tai ilkikurisilta itikkailmavoimilta.
Suomalaisen kirjallisuuden vanhojen klassikkojen lehdiltä voi lukea todella vähävaraisten vaatimattomia toiveita, olisipa edes katto pään päällä.
Akseli Gallen-Kallelan maalaus, Akka ja kissa, [1885] kuvaa kahden toisiinsa luottavaisen ja ymmärtäväisen hahmon kohtaamista.
Lammaspaimenena kesäisin tämä mummeli asui heinäladoissa ja talvisin hyväntahtoisten talollisten tuvissa tehden elantonsa eteen pieniä taloustöitä.
Kuvan kissa oli myös vailla vakituista kattoa pikkuisten karvakorviensa päällä ja oli nk. kulkukissa. Konkreettisia kattoja voi kuvasta erottaa peltomaiseman kaukaisessa reunassa, ehkä siellä oli juuri tuon lammasmummon kesäkoti. Maalauksesta voi jokainen havainnoida ja miettiä tuon ajan sosiaaliturvan tilaa.
Suomalaisen kaupunkiarjen kattoja on kuvannut Albert Edelfelt teoksessaan Talvimaisema Kaivopuistosta, [1892], maalaus on suomalaisille tuntemattomampi edellistä, koska se on nykyään pariisilaisen taidemuseon kokoelmissa.
Siinä kuvataan lumisia harjakattorakennuksia lauhassa talvisäässä ja mukaan mahtuu rauhallisesti tupruttava pieni tehtaanpiippukin.
Katto on rakennuksen kate. Ajankohtaista on nyt politiikkojen lupausten ja puheiden katteet. Katteettomat sanat ovat ajattelemattomuutta ja ihmisten arkisten asioiden ymmärtämisen unohtamista.
Sanan- ja vielä aivan totuudenmukaisesti voisivat kansanedustajaehdokkaat todeta, että on tosi makeeta päästä vaikuttamaan asioihin ja päätöksiin, jos vaalitulos sen sallii.
Nimittäin Eduskuntatalon kullanhohtoinen sisäkatto on valmistettu sokeriruokosta siis sokerin raaka-aineesta. Arkkitehti J.S. Siren 1900-luvun alkupuolella tilasi materiaalin Yhdysvalloista ja nyt korjausurakan myötä se on saatu Australiasta. Erityisesti tilan akustiset syyt puolsivat materiaalin makeutta.
Suomalaisten taajamien lähestymismerkissä on kattojen siluetit. On ilmastoomme ja ympäristöömme sopiva harjakatto, suippo kirkon torni, taitteinen harjakatto eli mansardikatto ja kivasti joskin loivasti harjakattoiset kerrostalot.
Ilokseni tuo epäesteettinen ja moniongelmainen tasakatto puuttuu, vaikka uudistalot erityisesti kaupungeissa toteutukseltaan tasakattoja.
Katot kertovat paljon tarinoita ja niiden suojissa kerrotaan ja kerrataan monenlaisia näkökulmia ja ajatuksia. Arkemme tarvitsee päättäväisiä ja vakaita kattorakenteita, joita kannattelee todellisuuden perustus.
Musikaaleissa ja elokuvien valokankailla kipitelkööt kissat kuumilla katoilla ja viihteen viuluviikarit.
Kunnon harjakaton käytännöllisyys on jälleen saanut uuden puolustajan, aurinkopaneelit voidaan sopivasti asentaa kohti energialähdettä ja lumet putoilevat lähes automaattisesti pois.
Harjakaton räystäiden rakenteet tarjoavat myös vuodesta toiseen pihapiiriin ilmaantuville kesän lähettiläille, pääskysille, oivan pesäpaikan.
Katsotaan miten taas kevät etenee, varotaan räystäiden jäätikareita ja putoilevia lumipaakkuja, koska hyvällä harjakatollakin on harminsa, jos on liian huoleton.
Olkaamme onnellisia, kun saamme elää ja toimia rauhallisissa olosuhteissa omien kotikattojemme alla.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.