Hallituksen pitäisi suuntautua kestävään finanssipolitiikkaan
Eriarvoisuus on todella suuri yhteiskunallinen ongelma. Toimeentulon taso vaikuttaa kaikkeen ihmisten arkielämässä, olivatpa he sitten työelämässä tai eivät.
Heikko toimeentulo ja vajaavaiset ja heikentyvät sosiaaliset verkostot tuhoavat monien vähätkin inhimilliset mahdollisuudet. Hyvinvointi koskettaa vain vauraita ja ylempää keskiluokkaa.
Alemmalla luokalla ei ole tulonjaossa sijaa, edes ihmisoikeuksiin kuuluvaa EU:n sosiaalisen peruskirja määrittelemää ja valtionsopimuksella määriteltyä minimiarvoa.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on muuttunut julmaksi, välinpitämättömäksi, kylmäksi ja selvästi kahteen osaan jakautuneeksi luokkayhteiskunnaksi.
Sen toinen puoli voi erinomaisesti ilman taloudellisia ongelmia, he ovat tutkitusti onnellisia. Orpo/Purra-hallituksen leikkauslistat eivät kosketa heitä, vaan heille on suunnitteilla nykyisen vaurauden lisäksi verohelpotuksia.
Toinen puoli voi todella huonosti kakkine puutteineen, ilman kunnollisia sosiaalisia turvaverkkoja ja riittävää toimeentuloa. Heiltä ei edes kysytä mitään onnellisuudesta. Heitä vastaavasti rangaistaan köyhyydestä sosiaaliturvan kohtuuttomilla leikkureilla.
Jos päätäjät olisivat viisaita, he loppettaisivat finassikapitalistisen linjan, joka perustuu ainoastaan maksimaalisiin sijoitusten pikavoittoihin ja nopeisiin, tehokkaisiin ja halpoihin suoritteisiin, sekä huisin matalaan verokantaan. Ainoastaan niihin puuttuminen voi palauttaa takaisin hyvinvointiyhteiskunnan perusedellytykset.
Niin kuin hyvin nähdään, nyt edellytyksiä ei ole tulossa. Pikavoittoja hamuava järjestelmä on viennyt mahdollisuudet niin investoinneilta, kuin hyvinvoinnin kehitykseltäkin. Se on johtanut hyvinvoinnin kahtiajakautumiseen. Sen vuoksi ihmiset voivat. joko hyvin, tai huonosti. Orpo/Purra-hallituksen toimilla kahtiajakautuminen korostuu vieläkin selkeämmin ja voimakkaammin.
Demokraattinen ja poliittinen määräysvalta on siirtynyt liiaksi elinkeinoelämälle. Se antaa omat vaatimuksensa hallituksille ja eduskunnalle, mitä niiden pitää kulloinkin tehdä ja toteuttaa päätökset elinkeinoelämän hyväksi ja voitoiksi.
Sellainen ei ole mitään aitoa demokratiaa. Vaikutukset on olleet dramattiset jo vuosia. Investointien taso on pysähdyksissä ja köyhien määrä on historiallisen suuri. Kansantalouden kannalta pelkkä ”vihreä siirtymä” tai tuulivoima eivät riitä kattamaan kaikkea investointien vajautta.
Tällaisella bulvaanimenettelyllä kestävän hyvinvointiyhteiskunnan edellytyksiä ei ole olemassa. Yhä enemmän käytetään valtion varoja elinkeinoelämän vaatimuksiin.
Siltikään ei suuremmin investointeja tehdä, eikä uusia kestäviä työpaikkoja synny. Nykyinen elinkeinoelämä tähtää pikavoittoihin, eikä pitkän tähtäimen investointeihin.
Sellaista suuntaa ei kannattaisi tukea valtionvaroilla. Niin kauan elinkeinoelämä lypsää, kun valtio on avokätinen. Sen seurauksena se joutuu leikkaamaan ihmisten toimeentulosta, koska muuten elinkeinoelämän ojaamassa finanssihuumassa valtion rahoituspohja pettäisi.
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/