Digitaalisuus pudottaa ihmisiä palveluverkoista
Digitaalisen tietotekniikan yleistyminen arkielämän toiminnoissa ja palveluissa on lisääntynyt ja lisääntyy kokoajan vauhdilla.
Suomi on noussut kärkeen vuosittaisessa digitalisaation hyödyntämistä suuressa maavertailussa ja pudottanut ykkössijaa viime vuosina hallinneen Tanskan kakkoseksi.
Hyvänä esimerkkinä sote-palveluita on onnistuttu tuomaan alueille, joihin niitä ei ole ollut mahdollista saada fyysisesti. Etälääkärin vastaanotoista, digitaalisista terapioista ja digihoitopoluista ylipäätään on tullut arkikäytäntöä. Se ei siltikään kosketa kaikkia hoidon tai palveluiden tarpeessa olevia kansalaisia.
Digitalisaation myötä moni asia on helpottunut, mutta samaan aikaan kehitys on sysännyt suuren joukon ihmisiä tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Suomalaisten digitaitoraportin mukaan suomalaiset ovat osaavia digin käyttäjiä, jopa kansainvälisesti vertailuna, mutta hyvistä digitaidoista huolimatta 39 % suomalaisista tarvitsee usein tukea digilaitteiden käytössä ja 14 % kokee olevansa heikompi internetin ja digitaalisten palveluiden käyttäjä kuin suomalaiset keskimäärin.
Suuri ongelma on myös digilaitteiden puuttuminen ja niiden hankkimisen ja ylläpidon kustannukset.
Monesti palvelut eivät ole tarpeeksi saavutettavia, ymmärrettävällä kielellä tai ihmisellä ei ole varaa tarvittaviin laitteisiin. Digiosattomuus ei siis koska vain ikäihmisiä, vaan voi liittyä vaikkapa kielitaitoon, sosioekonomiseen asemaan tai jopa vammaisuuteen.
Kaikille ei ole pankkitunnuksia, nopeita tietoyhteyksiä, älypuhelinta tai sosiaalista mediaa. Pahimmillaan digiosattomuus ja mahdollisuuksien puuttuminen vaarantaa kansalaisten perusoikeuksia, varsinkin jos ihmiset jäävät edellä mainituista monista syistä palveluiden ulkopuolelle.
Hyvinvoinnin haasteiden kasvun näkökulmasta olennaista on löytää sellaisia ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat kaikkien ihmisten osallistumisen ja mukanaolon lisääntyvästi digitaalisessa yhteiskunnassa.
Heikommassa asemassa olevia ihmisiä pitää tukea, myös taloudellisesti digilaitteiden hankinnassa ja verkkoyhteyksien ylläpitämisessä. Nykyisessä sosiaalijärjestelmässä kaikilla ihmisillä ei ole varaa laitteisiin ja tietoteknisiin yhteyksiin, silti digitaalisuus lisääntyy monissa palveluissa, joka ainoa päivä.
Sosiaalinen eriarvoisuus näkyy digipalveluiden käytön mahdollisuuksissa. Ihmiset, joilla ei ole varaa, eikä mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita putoavat palveluverkkojen ulkopuolelle.
Ihmisarvon kannalta digitaalisuus ei ole tasavertaista eikä ihmisoikeuksienkaan kannalta. Varsinkaan kun yhteiskuta ei osallistu mitenkään sen tukemiseen sellaisten ihmisten kohdalla, joiden omat taloudelliset resurssit eivät siihen riitä.
Tilannetta ei ainakaan paranneta leikkaamalla hikompien ihmisten sosiaaliturvasta, niin kuin Petteri Orpon (kok.) hallitus tekee.
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/