Demokratia vaarassa
Maailman meno näyttää huolestuttavalta. Itänaapurimme aloitti perusteettoman ja julman sodan Ukrainaa kohtaan.
Terroritekoja, jengiytymistä sekä ääriliikehdintää nousee esiin joka puolella läntistä maailmaa.
Vaalit hävinneet johtajat eivät halua myöntää tappioitaan. Vanhempia ihmisiä, toisen koskemattomuutta, omaisuutta eikä laillisia auktoriteetteja kunnioiteta.
Sen sijaan totellaan jengin johtajaa tai lain rajoja rikkovan liikkeen johtoa. Koululaiset eivät enää uskalla mennä veskiin koulussa väkivallan pelossa.
Yhteiskunnasta yritetään lypsää kaikki mitä saadaan antamatta mitään takaisin. Mistä on kyse? Minne olemme matkalla?
Vastaukseksi ongelmiin on tarjottu oireilua. Onko se sitä?
Oireilu on yleensä seurausta sairaudesta tai jostakin fyysisestä tai henkisestä vaivasta. Ja siitäkö on kyse? Aiheuttaako maailman tilanne tätä?
Enpä usko: olemme olleet kansana monta kertaa paljon haastavammissa tilanteissa eikä näin ole käynyt. Miksi tuntuu siltä, että nyt hyvinvointivaltiossamme osa meistä ei pysty käyttäytymään ja toimimaan toisten ihmisten kanssa ja toimia oikein osana yhteiskuntaamme?
Väitän, että kyse on kasvatuksen ja opetuksen vääränlaisesta otteesta. Kaiken suvaitseva ja rajoja rikkomaan kannustavat ajatussuunnat synnyttävät vääränlaista vapauden tunnetta: ”Minä voin tehdä mitä vaan” -ajattelua.
Oikeuden- ja vastuuntaju eivät kehity kaikilla. Lisäsi väärintekemisiin ei puututa, kun ei viitsitä tai ei voida.
Tämä pohjaa siihen, että esimerkiksi opettajilta on viety paljon valtaa puuttua häiriökäyttäytymiseen.
Lasten ja nuorten kasvaessa rajoja haetaan ja ne sitten löytyvät viimeistään poliisin ja oikeusjärjestelmän kautta.
Toisaalta hakeudutaan jengeihin, jossa saadaan hyväksyntää ja tunnetta: ”Minä kuulun johonkin!”.
Jengin mukana ryöstely, varastelu ja väkivallanteot eivät tunnukaan niin pahalta. Ymmärrys pahanteosta vääristyy.
Lievemmässä versiossa innostutaan vaikkapa ympäristöliikkeestä, joka rikkoo lakeja esimerkiksi istumalla keskellä katua tai kiipeillen Eduskuntatalon pylväissä omia tavoitteita saavuttaakseen. Milloin tarkoitus on pyhittänyt keinot? Diktatuureissa kyllä näin on lähes aina ollut. Valitettavasti!
Jostain syystä hyvät tavat, kanssaihmisten kunnioitus tai demokratian pelisäännöt eivät tunnu puhuttelevan kaikkia kansalaisia. Näitä asioita ei kukaan opi eikä ymmärrä itsestään.
Tarvitaan kasvatusta ja opetusta elämän ja demokratian säännöistä. Korjausliikkeisiin on vielä aikaa – mutta ei paljon.
Demokratia säästää meitä diktatuureilta, sodilta, kapinoilta ja vahvempien mielivallalta. Siksi demokratiaa pitää puolustaa kaikkialla yhteiskunnassamme.
Olavi Jantunen
Eduskuntavaaliehdokas (kesk.)
Kommodori evp.
Varatoimitusjohtaja
Salo
askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.