Asuntosektorin kriisi – Hoitavatko markkinat vai tehdäkö jotain?
Kaikkia koskeva asuntosektori on kriisissä. Hallituksella visainen pulma: tehdäkö jotain vai hoitavako markkinat.
Ensin helpot uutiset. Markkinat kyllä hoitavat.
Sitten huonot uutiset. Markkinoilla on myös hintansa.
Asuntokriisissä raha tulee rahan luo. Ne, joilla sitä on, ostavat halvalla niiltä, joilla ei ole. Luonnonlaki hyvässä ja pahassa.
Jos asuntosektoria ja siitä riippuvia ihmisiä halutaan avittaa, pitää löytää keinot, jotka auttavat.
Kaikki keinot eivät auta. Osa hyvää tarkoittavista toimista voi pahentaa tilannetta.
Oleellista on ymmärtää, että pieneltä tuntuva reilun neljän prosenttiyksikön koronnousu on suistanut asuntosektorin raiteiltaan. Ostokyky on kadonnut lainojen korkojen nousun myötä vähän kaikilta lohkoilta.
Ostokyvyn kadotessa asuntosektorilla, sitä eivät auta infrarakentamisen lisääminen. Eivät auta myöskään tunnin junat. Niiden hyöty muutenkin on rajallinen.
Pitkät ARA-tuet rakennuttajille eivät auta, jos niillä ei ole ostokykyistä kysyntää. On turha rakentaa yli vuokranmaksukyvyn olevia asuntoja jäämään tyhjilleen.
ARA:n ns. lyhyen eli 10 vuoden korotuen painottaminen saattaisi saada yksityistä rahaa liikkeelle. Tässä jarruna on kuitenkin ollut kuntien haluttomuus ohjata tontteja lyhyeen korkotukeen.
Finanssikriisin tukipaketit eivät myöskään auta. Se oli pankkikriisi, jossa pankkijärjestelmä pelastettiin massiivisilla tukipaketeilla. Toivottavasti nykyinen ei eskaloidu pankkeihin.
Neljän prosentin koronnousu tarkoittaa perheen 300.000 euron asuntolainassa tonnia kuussa. Se vastaa kahden tonnin palkankorotusta.
Sama logiikka toimii vuokranantajan kannalta. Siksi Helsingin kaupungin Heka nostaa 12 % vuokriaan. Jää nähtäväksi kuinka vuokralaisten maksukyky riittää niihin.
Nykyisessä kriisissä avainasemassa on siis ostokyky. Sen paranemisen mahdollisuudet ovat taas nettotulojen nousu, korkojen lasku tai asuntohintojen lasku. Lopulta ratkaisu tilanteeseen on jokin näiden yhdistelmä.
Nettotulojen kasvuun menee aikaa. Palkankorotukset ovat rajalliset ja marginaaliverot vievät niistä suurimman osan.
Korot eivät heti laske. Päinvastoin, juuri 14.9.2023 EKP nosti ohjauskorkoa 0,25 %. Eurooppa ja Suomi menevät epätahtia ja erilaisin asuntolainoin. Toisella on kiinteäkorkoiset asuntolainat ja inflaatiopaine. Toisella vaihtuvakorkoiset ja taantuma. Siksi Suomi on puristuksissa.
Asuntojen hinnat ovat laskeneet mutteivät ilmeisesti tarpeeksi, koska kauppa ei käy. Ja kun asuntojen hinnat laskevat suurin osa kansasta, josta 72 % asuu omistusasunnossa, köyhtyy.
Korjausrakentamisen puolella on kenties jotain tehtävissä vaikkei se kuluttajaa tai myymättömien asuntojen kanssa painivaa rakennusliikettä suoraan auttaisikaan.
Kansallisena toimena asuntolainojen korkovähennysoikeuden palauttaminen määräajaksi olisi perustelua. Se olisi nopeavaikutteinen toimi ostokyvyn parantamiseksi verotusta alentamalla.
Määräaikainen korkovähennys rahoittaisi itseään pienenevinä yhteiskunnan työttömyyskustannuksina sekä erityisesti käynnistyvän rakentamisen verotuloina kun verojen ja veroluonteisen osuus 46 % uudesta asunnosta.
Määräaikaisen korkovähennyksen palauttamisen puolesta ovat puhuneet mm. keskustayrittäjät ja demarit. Hallituksessa on oltu hiljaa tai vastustettu.
Hallitus onkin visaisen pulman edessä. Tilanne on huonompi kuin finanssikriisissä. Jos mitään ei tehdä, valmiiksi syvät ongelmat pahenevat entisestään.
Toivottavasti maata ei ideologiset laput silmillä ajeta 90-luvun kaltaiseen lamaan.
Petri Roininen
Toimitusjohtaja, yrittäjä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.