Asioiden omimisesta
Kulttuurin keskiössä on viime päivinä ollut termi, omiminen. Katariina Sourin saamelaisaiheinen maalaus on nostettu tapetille. Taiteilijaa syyllistetään saamelaiskulttuurin omimisesta.
Maalaus on värikäs ja valoisa tulkinta aiheestaan ja selvästi taiteilija on inspiroitunut saamelaistaiteesta – ja kulttuurista myönteisellä tavalla.
Jos taiteilijat eivät saisi inspiroitua eri kulttuureista ja usein alkuperäiskulttuureista, joiden ilmaisuvoima vetoaa taiteilijoiden syvimpiin mielenliikkeisiin, niin paljon olisi taidehistoriassa hyllytettävää.
Maailman kuuluisimpiin kuvataiteilijoihin lukeutuva Pablo Picasso inspiroitui erityisesti afrikkalaisesta veistotaiteesta ja hänen taiteessaan lukuisat kasvokuvat kertovat vahvoista vaikutteista, naamioista. Suomalaiset kultakauden taiteilijat Gallenista Edelfeltiin, Järnefeltistä Haloseen kuvasivat ja tallensivat suomalaisen kansan arkistakin historiaa. Maalaishahmot, jos mitkä olivat usein kansamme viimeisiä virsilaulajia tai verkonpaikkaajia, niittomiehiä tai marjastajia.
Nuo teokset eivät ole myöskään kansanhahmojen omimista vaan kunnianosoituksia perinteisille, menneen ajan arjen puurtajille.
Aikamme tuntuu olevan armoton ja ajattelematonkin monissa esille tulleissa katsomuksissa siitä, mitä jokin kuvaa tai mitä se ei saisi kuvata. Miksi ei nosteta esille joitakin rumuuden runnomia rap-sanoituksia tai väkivallalla estottomasti ja etovasti maustettuja elokuvia, tökeröitä tosi-tv:n mauttomuuksia?
Itse Lapissa asuneena ja kuvataiteen opettajana toimineena tutustuin seutukunnan ihmisiin ja heidän mielenmaisemiinkin. En usko, että moinen omimisvaikutelma olisi kyseisen taideteoksen tiimoilta kovin kannatettu.
Etelän immeisenä sain maalata Lappia ja sen arkea mielin määrin ja yleisö piti näkemisistään. Muistoja Pohjolasta maalasin vielä täällä etelässäkin ja muistot pulpahtavat kaamoksen sinisine hämärineen silloin tällöin nytkin.
Kuvataiteen ymmärtämiseen ja arvostamiseen saati arvottamiseen riittää minulla yksi lause; taide on avoin käsite! Taide on minun valoni, joskus varjoni, mutta olen onnellinen, kun olen lapsuudesta lähtien saanut kannustusta, jotta oma taiteellinen urani mahdollistui.
Taidehistoriaan voi aina sukeltaa, jos ei ole aikaa tai inspiraatiota maalata.
Ymmärtämisen oppiminen, erilaisuuden ja erilaisten mielipiteiden sietäminen sekä unohtamattomien elämysten tuottaminen kasvaa, jos annat mielesi ja mielenkiintosi seikkailla taiteen maailmassa.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/