Arvoituksellinen Venäjä
Kun Venäjän ja Ranskan presidentit, Putin ja Sarkozy, tapasivat vuonna 2015, oli Sarkozy keskustelun jossain vaiheessa maininnut ymmärtävänsä Venäjän valtakuntaa, johon Putin oli vastannut, että Venäjää ei voi ymmärtää.
Lähihistoriakin osoittaa, että Venäjällä suuret mullistukset tulevat ilman että niitä osataan odottaa; kukapa osasi ennustaa kolmekymmentäkaksi vuotta sitten tapahtunutta Neuvostoliiton hajoamista ja neuvostokommunismin loppua.
Nyky-Venäjästä, federaation suurimmasta valtiosta, tuli Neuvostoliiton ja Muinais-Venäjänkin perinteen jatkaja.
Nyt Venäjä käy sotaa, jonka loppuminen ei ole näköpiirissä. Vastapuolena Ukrainan lisäksi ovat USA ja Eurooppa, mutta vain Ukraina, lännen tukemana, käy varsinaista sotaa.
Kuten Italian pääministeri Antonio Tajani on sanonut, Naton joukkojen lähettäminen Ukrainaan olisikin virhe, sillä siitä seuraisi kolmas maailmansota.
Nykytilanteessa ei voi ajatellakaan rauhanneuvotteluja, koska kumpikin osapuoli odottaa pääsevänsä sanelemaan rauhanehdot. Suomen presidentti – Ukrainan voittoon uskovana – sanoi, että Venäjän vaatimuksia ei rauhan neuvotteluissa huomioitaisi. Tällainen lähtökohta on este rauhan saavuttamiselle.
Vaikka Venäjän toimet nähdäänkin epäoikeudenmukaisina, sodan laajenemisen ehkäisemiseksi olisi viisasta valita pienempi paha eli rauhanneuvottelut, jossa Venäjän ehdotukset huomioidaan – tuntuipa se kuinka nöyryyttävältä tahansa.
Tosiasia näet on, että Venäjä on arvoituksellinen ja myös arvaamaton. Tässäkin tilanteessa on hyvä muistaa J. K. Paasikiven lausuma: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”.
Sulo A. Tapaninaho
Kuopio
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/