Analyysi: Keskustalaisia ei voi jakaa vuohiin ja lampaisiin
Keskustan kunniapuheenjohtajan Paavo Väyrysen viimeaikaiset tempaukset ovat herättäneet keskustelua. Viime viikolla Väyrynen julkaisi kirjan, jossa hän lokeroi keskustalaisia. Samalla hän pohtii Juha Sipilän alkiolaisuutta.
– Käymiemme keskustelujen perusteella olen pitänyt Sinua alkiolaisena. Siksi en ole voinut ymmärtää, että hallitusryhmäsi koostuu Sinua lukuun ottamatta vain liberaaleista, Väyrynen kummastelee.
Väyrynen onnistui jälleen käynnistämään keskustelun liberaaleista ja konservatiiveista.
Harva keskustalainen tuntee mahtuvansa yksinkertaistettuun muottiin.
– Liberaalius tai konservatiivisuus on asiasidonnaista. Harvoin mielipide ylipäänsä edustaa jompaa kumpaa, vaan se jää johonkin siltä väliltä. En siis halua kuulua kumpaankaan kategoriaan, eräs keskustavaikuttaja kertoo.
Jakolinjat myös lomittuvat. Eri kysymyksissä ollaan eri ihmisten kanssa samoilla linjoilla.
Eri kysymyksissä ollaan eri ihmisten kanssa samoilla linjoilla.
Sanakirjan mukaan liberaali on vapaamielinen ja suvaitsevainen henkilö, konservatiivi vallitsevien olojen säilyttämistä kannattava, uudistuksia vierova ja vanhoillinen.
Kun keskustan äänestäjäkunnan sijoittaa liberaali–konservatiivi-janalle, hajonta on suuri. Asiaa tutkinut valtiotieteen tohtori Jussi Westinen kertoo, että tilastollisesti suurin osa sijoittuu keskelle.
– Tilanne on samankaltainen myös SDP:ssä ja kokoomuksessa. Kaikkiin kolmeen suureen puolueeseen mahtuu laaja skaala näkemyksiä.
Vasemmistoliiton äänestäjäkunta taas on tilastollisesti keskustaa enemmän jakautunut arvokysymyksissä.
Vuonna 2011 kerätyssä eduskuntavaalitutkimusaineistossa on kysytty laajasti niin moraaliarvoja, maahanmuutto-, kieli- kuin ympäristökysymyksiäkin. Tuoreimmat, vuoden 2015 aineistot eivät ole vielä julkisia.
Pelkistetyimmillään keskustalaiset jaotellaan ”cityliberaaleihin” ja ”maalaiskonservatiiveihin”. Luokittelun perusteet eivät ole kovin vahvat.
– Kaupunkilaiskonservatiivina tämä jaottelu hämmentää, eräs luonnossa viihtyvä ja kaupungissa asuva puolueen jäsen sanoo.
Entä ovatko kaikki maalla asuvat keskustalaiset automaattisesti konservatiiveja?
Tuskin. Keskustelusta intoutuneena kansanedustaja Mikko Kärnä luonnehtii itseään Facebookissa ”keskustan maaseutulibertaarin siiven mieheksi”.
Asuinpaikan merkitys ei painotu myöskään tutkimuksessa.
Kaupungeissa asuvat keskustalaiset suhtautuvat hieman myönteisemmin monikulttuurisuuteen kuin kaupunkien ulkopuolella asuvat. Maalaiskunnissa asuvat pitävät kristillisiä arvoja jonkin verran tärkeämpinä kuin muut keskustan äänestäjät.
– Suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin asuinpaikkakunnan tyypillä ei ole merkitystä keskustan äänestäjäkunnassa, Westinen selventää.
Nuoria pidetään usein liberaalimpeina kuin vanhempia sukupolvia. Nuorissa keskustalaisissa on kuitenkin konservatiiveja, samoin kuin vanhemmista löytyy liberaaleja.
Tutkimusten mukaan eri ikäryhmien osalta selkein ero on perinteisissä suomalaisissa arvoissa, jotka ovat iäkkäämmille tärkeämpiä. Sama ilmiö tosin pätee koko äänestäjäkunnassa.
Väyrynen määrittelee keskustalaiset sen perusteella, miten he suhtautuvat Euroopan unioniin. Eurooppa-myönteiset ovat federalisteja, liberaaleja liittovaltiokehityksen kannattajia. Hän itse on konfederalisti, joka kannattaa itsenäisten valtioiden muodostamaa unionia.
Tutkimusten mukaan keskustalaisissa on lievää EU-skeptisyyttä. Kaksi kolmasosaa on sitä mieltä, että jäsenyydestä on ollut Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa.
– Keskustalaiset suhtautuvat EU:hun hyvin samalla tavalla kuin suomalaiset keskimäärin, Westinen kuvaa.
Medialle keskustan eripuraisuus on herkkupala, josta saa otsikoita.
Tutkija huomauttaa, että keskustassa, toisin kuin muissa puolueissa, puolueen jäsenet pitävät teemaa julkisuudessa.
Westisen mukaan keskustassa puhutaan niin paljon liberaali–konservatiivi-jaosta myös sen takia, että keskustalla on vahva arvokonservatiivinen perintö.
– Puolueella on vankka asema ruuhka-Suomen ulkopuolella, jossa osalla äänestäjistä on konservatiivinen arvopohja.
Luomalla vastakkainasettelua pääsee julkisuuteen.
Halu lokeroida ihmiset liittyy valtapolitiikkaan. Luomalla vastakkainasettelua pääsee julkisuuteen ja saa oman äänensä esiin. Väen jakaminen leireihin ei kuitenkaan hyödytä ketään, kaikkein vähiten puoluetta.
Linjakeskustelu on keskustassa tarpeen, mutta valtaosa keskustalaisista lienee sitä mieltä, että sitä on käytävä rakentavasti. Santeri Alkio halutaan pitää ideologisena oppi-isänä, ei lyömäaseena.
