Ei yllätyksiä riihestä, työttömille kiristyksiä

Hallituksen budjettiriihen suurin yllätys oli tällä kertaa ehkä sen loppuminen jo hyvissä ajoin torstaina. Suuria uusia avauksia riihestä ei saatu, mutta myönteisiä asioita sieltä löytyy koko joukko.

Talouden kasvaessa ja korkeasuhdanteen vahvistuessa on tietysti mukavampaa ja helpompaa tehdä talousarvioesitystä kuin niukkuutta jaettaessa.

Työttömille budjettiesitys tuo kuitenkin kiristyksiä aktiivimallin muodossa jo aikaisempien leikkausten päälle.

Palkansaajapuolella odotettiin hallituksen veropäätöksiä. Kiky-sopimuksessa sovitut maksusiirrot työnantajilta työntekijöille jatkuvat. Ilman verojen keventämistä työn verotus olisi kiristynyt.

Budjettiriihen alla pääministeri ja valtiovarainministeri kävivät debattia julkisuudessakin, onko lisäkevennys tarpeen vai ei. Lopputulos oli, että veroja kevennetään 270 miljoonalla eurolla, joka on mittaluokaltaan taloustilanteeseen sopiva kompromissi.

Pientä vetoapua ostovoimalle tuli myös työttömyysvakuutusmaksusta, joka palkansaajille nousee ensi vuonna 0,3 prosenttia eikä 0,4 prosenttia, kuten aikaisemmin oli arveltu.

Veropäätöksen toivotaan siivittävän maltillista palkkasopimista, mutta ostovoiman myönteinen kehitys vaatii myös oikeita työnantajan maksamia palkankorotuksia. Palkanmaksuvaraa työnantajille onkin kertynyt työn sivukulujen alennuksista ja kohenevasta tuottavuudesta.

Työllisyyden kohentaminen on korkealla hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen asialistalla.

Iso päätös naisten työllisyyden ja työmarkkina-aseman parantamisesta syntyi, kun hallitus päätti käynnistää perhevapaiden uudistamisen. Uudistamiselle asetettiin koko joukko reunaehtoja, mutta myönteisesti asiaa tulkiten annetuista rakennuspuista on mahdollista saada aikaan hyvä uudistus.

Nykyinen järjestelmä on osasyy siihen, että naiset jäävät pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia, joka näkyy sitten heidän työllisyydessään, palkoissaan, urakehityksessään ja lopulta eläkkeissään. Perhevapaat myös jakautuvat varsin epätasaisesti miesten ja naisten välillä, varsinkin kotihoidontuki.

Jatkossa isien osuutta perhevapaiden käytöstä on kasvatettava ja siihen ei välttämättä pelkkä valinnanvapaus riitä – pientä pakkoakin tarvitaan.

Perhevapaiden uudistaminen pitäisi hallituksen linjausten mukaisesti tehdä kustannusneutraalisti ja yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Työnantajat ja työntekijät ovat maksajia ansiosidonnaisissa perhevapaissa ja siksi on enemmän kuin perusteltua tehdä uudistus kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Perhevapaiden uudistamisen rinnalla on arvioitava koko ajan muutoksia myös työelämään, jotta se olisi nykyistä perheystävällisempää, jotta perhevapaille jääminen olisi nykyistä hyväksyttävämpää ja turvallisempaa työntekijälle ja jotta työajat joustaisivat työntekijän tarpeiden mukaisesti.

Varhaiskasvatukseen panostamista ei myöskään ole syytä unohtaa. Ensimmäinen teko pitäisi olla subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen.