Keskitien kulkijat huutomyrskyssä
Politiikka on Suomessa ääripäistynyt viime vuosina.
Onko siihen vaikuttanut media, joka nostaa klikkiotsikoihin helpommin raflaavia, jopa populistisia ulostuloja, kuin rakentavaa keskustelua sisältävää poliittista puhetta, vai onko osa ihmisistä siirtynyt enemmän itsekkäämpään vain yhtä vaihtoehtoa korostavaan suuntaan? Kuka tietää?
On kyseessä sitten talouslinjaukset, ilmastokriisi tai yksilönvapaudet, keskusteluilmapiiri on lokeroitunut kahteen tai useampaan yhtä omaa totuuttaan kuorossa huutavaan leiriin.
Vaihtoehtoja tai kompromissiratkaisuja etsivien tahojen ääni hukkuu äärilaidoilta kuuluvaan aatepohjaiseen mölinään ja toisen leirin mollaamiseen.
Tämä korostuu etenkin sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa. Jos oletettavasti vastakkaista leiriä kanssasi oleva henkilö, oli hän sitten poliitikko, tutkija, jonkin alan asiantuntija tai vain satunnainen keskustelija esittää mielipiteen, on oletuksena viestin totaalinen tyrmäys.
Rakentavaa keskustelua ja eri vaihtoehtojen punnitsemista ei tämä keskusteluilmapiiri näytä sallivan lainkaan.
Paras toimintamalli on yleensä harmaasävyinen, ei musta tai valkoinen.
Tätä ilmiötä voisi kutsua harmaavärisokeudeksi. Tällöin nähdään maailma ja sen ongelmat täysin mustavalkoisena.
Tällainen vaihtoehdottomuus luo turhaa vastakkainasettelua ja estää ongelmien ratkaisemista, kun yhteisymmärrystä ei halutakaan saada aikaiseksi.
Harvoin tulee esiin asiakysymystä, jossa totuus tai paras toimintatapa olisi täysin yhden ideologian mukainen. Paras toimintamalli on yleensä harmaasävyinen, ei musta tai valkoinen.
Joku minua viisaampi on joskus sanonut, että koskaan ei saa aliarvioida niiden ihmisten määrää, joilla on malttia ja viisautta punnita eri asioiden puolia ilman että ennakkokäsitykset tai ulkoa opitut mantrat ja aatteet määräävät etukäteen mielipiteesi.
Näitä ihmisiä on keskustassa. Keskellä on nykypolitiikassakin tilaa. Keskustan avaukset politiikassa eivät yleensä ole repiviä vain yhtä ihmisryhmää hyödyttäviä tai rankaisevia.
Se miten saamme tämän rakentavan viestin esiin huutomyrskyn takaa, on näiden ja tulevien vaalien ratkaisukysymyksiä.
Emme saa aliarvioida ihmisten kykyä nähdä kokonaisuuksia, vaikka yhden totuuden torvet pauhaavat molemmilta politiikan äärilaidoilta.