Olga Oinas-Panuma kysyy hallitukselta poliisien sakkotavoitteista: "Tavoite ei voi olla maksimaalinen sakottaminen"
Keskustan kansanedustaja Olga Oinas-Panuma on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen poliisin liikennevalvonnassa käytettävistä henkilökohtaisista suoritetavoitteista. Hän haluaa selvityksen siitä, sisältävätkö poliisien tavoitteet määrällisiä sakko- tai liikennevirhemaksukiintiöitä ja miten niiden vaikutusta poliisin harkintavaltaan valvotaan.
Helsingin poliisilaitoksen liikennevalvonnassa käytössä olleet henkilökohtaiset suoritetavoitteet ovat nousseet viime päivinä julkisuuteen. Suoritteisiin kuuluu muun muassa liikennevirhemaksuja, ajokieltoja, puhallustestejä ja tienvarsitarkastuksia.
Osa liikennepoliiseista on kokenut tavoitteet käytännössä sakkokiintiöiksi. Julkisuudessa haastateltujen poliisien mukaan tavoitteet ovat johtaneet siihen, että liikennevirhemaksuja määrätään aiempaa herkemmin myös tilanteissa, joissa kuljettaja olisi aikaisemmin voinut selvitä huomautuksella.
Oinas-Panuma muistuttaa kirjallisessa kysymyksessään, että tieliikennelaki mahdollistaa vähäisissä rikkomuksissa huomautuksen käyttämisen seuraamuksen sijasta.
– Poliisin tavoite ei voi olla maksimaalinen sakottaminen vaan tässä tapauksessa liikenneturvallisuuden parantaminen, Oinas-Panuma toteaa kysymyksessään.
Hänen mukaansa on tärkeää varmistaa, etteivät määrälliset suoritetavoitteet tosiasiallisesti ohjaa poliisin harkintavallan käyttöä tai aiheuta eroja seuraamuskäytäntöihin asetettujen tavoitteiden perusteella.
Oinas-Panuma nostaa esiin myös poliisin luotettavuuden ja kansalaisten luottamuksen viranomaistoimintaan.
– Usein on tehokkaampaa antaa huomautus ja saada ihminen näin miettimään tekojaan ja antaa mahdollisuus parantaa toimintaansa, hän kirjoittaa.
Poliisiasiat kuuluvat liikenne- ja viestintäministeri Mari Rantaselle (ps.)
Oinas-Panuma haluaa asianomaiselta ministeriltä, onko poliiseilla henkilökohtaisia liikennevalvonnan suoritetavoitteita, joihin sisältyy liikennevirhemaksujen tai sakkojen määrällisiä tavoitteita.
Lisäksi hän kysyy, kuinka laajasti tällaisia tavoitteita käytetään eri poliisilaitoksissa ja miten varmistetaan, etteivät ne johda poliisin harkintavallan kaventumiseen tai seuraamuksen määräämiseen tilanteessa, jossa huomautus olisi mahdollinen.
Oinas-Panuma myös kysyy, pitääkö hallitus liikennevalvonnan määrällisiä tavoitteita yhteensopivina poliisin riippumattoman harkintavallan ja tieliikennelain huomautusmenettelyä koskevien säännösten kanssa.