Voittaja kiipesi lipputankoon ja suomalaiset vedättivät venäläisiä – Näin olympiaprotestit saivat alkunsa
Panathenaic-stadion Ateenassa Kreikassa oli täynnä väkeä, kun siellä vietettiin olympiakisojen avajaisia 120 vuotta sitten.
Oli 22. huhtikuuta vuonna 1906. Nykyaikainen olympialiike eli varhaisimpia vuosiaan. Ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset oli järjestetty vain kymmenen vuotta aiemmin (1896) samaisessa kaupungissa.
Ja jo nyt olympiakisat olivat eräänlaisen kriisin partaalla.
Maailmannäyttelyiden ohessa järjestetyt Pariisin vuoden 1900 ja St. Louisin vuoden 1904 olympialaiset olivat jääneet historiaan sekavina kisoina. Niiden myötä koko nuori olympialiike meinasi kuihtua kokoon.
Ateena 1906 kuitenkin palautti mittelöille kuuluvan kunnian. Siitä kertoivat jo itse kisojen avajaiset, joissa osallistuvat maat marssivat ensimmäistä kertaa stadionille omina joukkueinaan omien kansallisten lippujensa vanavedessä.
Paikalla oli Euroopan kruunupäitä, myös Kreikan kuningas Yrjö I, joka julisti kisat avatuiksi.
Ateenan 1906 kisat eivät kuitenkaan olleet viralliset olympialaiset, vaikka sellaisina ne aluksi järjestettiinkin.
Kisojen alkaessa edellisistä olympialaisista oli kulunut vain puolikas olympiadi eli kaksi vuotta. Ateenan kisat olivat välikisat, joita oli tarkoitus alkaa järjestämään olympialaisten välillä aina joka neljäs vuosi.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Ateenan kisat jäivät historian ainoiksi välikisoiksi. Myöhemmin niiltä riisuttiin pois virallisten nykyaikaisten olympialaisten status. Kisojen kultamitalisteja ei lasketa virallisiksi olympiavoittajiksi eikä kisoilla ole olympiadin mukaista järjestysnumeroa.
Jälkensä olympiahistoriaan Ateenan vuoden 1906 kisat kuitenkin jättivät. On jopa sanottu, että ne pelastivat koko olympialiikkeen.
Tällä kertaa tapahtuman pääosassa oli itse urheilu.
Kisat muistetaan myös lippuprotesteista. Niistä ensimmäisen kerrotaan tapahtuneen jo kisojen avajaisissa. Asialla olivat suomalaiset.
Suomi kuului tuolloin vielä Venäjän keisarikuntaan. Täältä lähetetyt neljä urheilijaa eivät kuitenkaan olisi halunneet marssia avajaisstadionille Venäjän lipun alla.
Elettiinhän kansallisen heräämisen aikaa. Ensimmäinen sortokausi oli höllentynyt vain hieman aiemmin.
Kerrotaan, että suomalaiset ratkaisivat tilanteen luovasti. He jättäytyivät venäläisistä jälkeen ja tulivat stadionille Itävallan lipun vanavedessä. Stadionilta he poistuivat Yhdysvaltain lipun lähettyvillä.
Itse kisoissa suomalainen Verner Järvinen saavutti kultaa antiikin kiekonheitossa ja suomalainen Verner Weckman kreikkalais-roomalaisen painin 85 kiloisten sarjassa.
Weckman sai myös hopeaa ja Järvinen pronssia.
Kaksikkoa on monesti kutsuttu ensimmäisiksi suomalaisiksi olympiamitalisteiksi, vaikka virallisesti heitä ei siihen asemaan lasketakaan kisojen epävirallisuuden vuoksi.
Tunnetuimman protestitempauksen teki kuitenkin irlantilainen pituushyppääjä Peter O’Connor.
Hän joutui vuoden 1906 kisoissa edustamaan Iso-Britanniaa, sillä Irlannilla ei ollut tuolloin omaa olympiakomiteaa. Poliittisella tasolla Irlanti kävi taistelua omasta itsehallinnostaan.
O’Connor voitti pituushypyssä hopeaa. Kun palkintojenjaossa salkoon nostettiin Ison-Britannian lippu, O’Connor hyppäsi alas palkintokorokkeelta ja juoksi lipputangolle.
Hän kiipesi lipputankoa ylös ja veti esiin vihreän lipun, jossa luki iirinkielinen iskulause Erin Go Bragh eli Irlanti ikuisesti.
O´Connor heilutti lippua yleisölle lipputangosta samalla, kun hänen maanmiehensä vartioi tilannetta tangon juurella.
Tempaus ei ollut kisajärjestäjien mieleen, mutta O´Connorin annettiin kuitenkin kilpailla. Hän voitti myöhemmin myös kolmiloikan kultamitalin.
O´Connorin tempaus jäi historiaan yhtenä ensimmäisistä kerroista, jolloin urheilija käytti olympialaisia hyödykseen protestoidakseen oman kansakuntansa poliittisten tavoitteiden puolesta.