Ajatus palkansaajien keskusjärjestöjen yhdistymisestä ei saa kaikupohjaa – etenkään Akavaa ei kiinnosta

Ehdotus palkansaajien keskusjärjestöjen yhdistämisestä ei näytä saavan tuulta alleen.

SAK:hon kuuluvan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen ehdotti asiaa AKT-lehdessä, jotta työnantajaleirille saataisiin riittävä vastavoima.

Piiraisen mukaan uusi keskusjärjestö ehkäisisi päällekkäistä työtä.

–  Olennaista on myös vastata työelämän ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Työnantajajärjestöt yrittävät murtaa muun muassa palkansaajien perusoikeuksia, kuten lakko-oikeutta, kirjoittaa Piirainen.

Keskusjärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder tyrmää ehdotuksen suoralta kädeltä.

–  Ei tuo esitys lennä. Akava-yhteisön strategia ei ole muuttunut miksikään, me jatkamme itsenäisenä korkeakoulutettujen keskusjärjestönä. Maailma on muuttunut niin paljon, että korkeakoulutetut, asiantuntijat ja esimiehet tarvitsevat oman keskusjärjestönsä, Fjäder sanoo STT:lle.

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola muistuttaa, että edellinen yritys keskusjärjestöjen yhdistämiseksi kaatui vuonna 2016.

–  Se oli silloin hyvin perusteellisesti valmisteltu, ja se yritys oli vakava, mutta ei johtanut tuloksiin, kuten hyvin tiedetään. Kun tämä oli hyvin selvää silloin keväällä 2016, sen seurauksena STTK:n liitot päättivät, että STTK jatkaa itsenäisenä keskusjärjestönä. Niin se jatkaa tasan tarkkaan niin kauan kuin liitot haluavat, Palola sanoo.

Vuonna 2016 kaatuneessa hankkeessa olisivat yhdistyneet SAK, STTK, muutama akavalainen liitto sekä useat ”villit” liitot, jotka eivät kuulu keskusjärjestöihin.

Hankkeen ohjausryhmää veti SAK:n nykyinen puheenjohtaja Jarkko Eloranta, joka oli silloin Julkisen ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja.

Hänen mukaansa juuri liittoja erottavat tekijät ovat tupanneet olemaan niskan päällä yhdistymisaikeita pohdittaessa.

–  Aika kuitenkin kuluu, ja työelämän haasteet ovat aika samantyyppisiä riippumatta siitä, oletko duunari, toimihenkilö vai ylempi toimihenkilö. Siinä mielessä tätä tiivistyvää edunvalvontatyötä kannattaisi tehdä. Ja tietysti tämä keskusjärjestöjen edelleen muutoksessa oleva rooli on sellainen ajuri siellä taustalla, joka pistää myös pohtimaan näitä taustalla olevia rakenteita, Eloranta sanoo.

Erottavia tekijöitä Eloranta näkee muun muassa keskusjärjestöjen ajamien talous- ja veropolitiikan linjoissa ja eri ammattiryhmien edunvalvonnan painotuksissa.

–  Ja sitten on tällainen oma identiteetti ja elävä, tunnistettava suhde (jäseniin), jotta ihmiset haluavat kuulua tiettyyn ammattiliittoon ja ehkä jopa tiettyyn keskusjärjestöön sitä kautta. Ne ovat tärkeitä, merkittäviä asioita tällaisessa toiminnassa, jossa ollaan vapaaehtoistyössä mitä suurimmassa määrin, Eloranta sanoo STT:lle.