Lukijalta: Ruudulla ja paperilla
Ruutuvihkojen aikakaudesta olemme siirtyneet sähköisten hyväksymisien hipaisujen ruutumaailmaan. Monet arkiset asiat hoituvat helposti teknologian avulla, mutta se toimii, kun päivitykset, asetukset ja muut viritykset ovat kunnossa.
Viime viikon lopulla oli suomalais-amerikkalainen kohtaaminen Amerikan presidentin virallisessa työhuoneessa, The Oval Officessa. Kokonaisuudessaan tilaisuus sujui hyvin ja myönteisiä tuloksia tulvi mediaan yllin kyllin.
Tarkimmat tarkkailijat huomioivat presidentti Donald Trumpin lähellä pöydällä olevan paperilappusen, jossa kuvin ja sanoin varmistettiin läsnäolevien suomalaisten nimet ja tehtävänkuvat.
Tuo vaatimaton paperi oli kätevä varmistin sille, ettei vuorovaikutuksessa tullut mitään tahattomia ja tarkoituksettomia sivudraamoja. Nykymediahan nostaa pääasiaksi usein nuo tahattomat, inhimilliset flopit, jos niitä havaitaan.
Ruudut kaiken kaikkiaan määrittelevät arkeamme. Kaupungin ruutukaava viitoittaa liikenteen erilaiset toiminnalliset linjat ja valinnat. Maaseudulla peltoaukeamien ruudut hahmottuvat erilaisten kasvustojen mukaisesti. Metsistä mediakuvat kertovat ensisijaisesti avohakkuuruuduista.
Ruudut ja kaikenlaiset kulmikkaat ympäristöhahmotukset ovat monenlaisen arkisen elämän sujumisen kannalta välttämättömiä. Mutta, jos katsomme kaikkea maailmaa tuon lumovoimaisen älykännykkäruudun kautta, niin onko se todellista vapautta?
Kuvallista hahmotusta opettaessani korostan ympäristön havainnoinnissa tyyliteltyä, ihmisen teknisesti luomaa maailmaa ja sen tärkeänä vastavoimana luonnon vapaata, erilaisia kasvuvoimaisia, mielenkiintoisesti muuttuvia ympäristöjä.
Parhaimmillaan nuo kaksi yhdessä muodostavat inhimillisen mittakaavan puitteissa hyvän, toimivan ja viihtyisän elinympäristön.
Taiteilijat viime vuosisadalla ryhtyivät ilmaisussaan sananmukaisesti rikkomaan ruutuja. Kuvapinnan esittävyyden paloittelusta vinksin vonksin vapaamuotoisisi ruutupaloiksi tunnetuin lienee espanjalainen Pablo Picasso (1881–1973).
Tutustumisen arvoinen katalonialainen taiteilija-arkkitehti on myös Antonio Gaudi ( 1852–1926) joka loi särkyneistä keramiikkaruutulaatoista satumaisia rakennus- ja veistos koristepintoja.
Paperi on ruuduilla tai ilman melko välttämätön arkemme sujumisessa, ja siitä voi suoraan lukea tai hahmottaa, mitä se kertoo, mihin sitä tarvitaan ja sen voi tarpeen tullen tallentaa digiarkistoonkin. Ruudulla ja paperilla on molemmilla omat tarpeelliset tehtävänsä.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/