Lukijalta: Suometsien salaojituksesta hyötyisivät sekä kansantalous että ympäristötalous
Metsäkeskustelumme mukaan metsiemme hiilinielut olisivat romahtamassa. Se näkyisi metsien puuston kuutiokasvun hiipumisena. Luonnonvarakeskuksen tilastoissa havainto tästä on jo mittauksissa saatu.
Puustomme kasvu on kyllä kaksinkertaistunut 1900-luvun alkupuoliskoon verrattuna. Kaudella 2014–2018 saavutimme ennätyksen, 108 miljoonaa kuutiota vuodessa. Mutta kaudella 2019–2023 kasvu putosi 103 miljoonaan kuutioon vuodessa.
Metsäprofessori Olavi Huikari opetti 1950-luvulla, että metsiemme heikohko kasvu johtui pääosin kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.
Soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Puu alkoi kasvaa, kun maaperän vesitalous saatiin puille ihanteellisemmaksi.
Metsiin kaivettuja avo-ojia oli alun perin tarkoitus kunnostusojittaa säännöllisesti. Niinhän peltojen ja maanteiden ojiakin kunnostetaan.
Kunnostusojitus alkoi 1950-luvun alussa, muutamia vuosia varsinaisen ensiojituksen jälkeen. Vuonna 1953 metsiämme kunnostusojitettiin 6 300 hehtaaria.
Kunnostusojituksen huippu, 82 662 hehtaaria vuodessa, saavutettiin vuonna 2001. Sen jälkeen kunnostusojitus alkoi vähetä, ensin hitaasti mutta 2010-luvulla kiihtyen. Vuonna 2024 kunnostusojitimme enää 6 315 hehtaaria. Pudotus on paluu 1950-luvun alkutasolle.
Ovatko ojitetut kangasmaamme taas soistumassa? Näkyykö kunnostusojituksen hiipuminen jo myös metsiemme kasvun hiipumisena?
Tällä vuosisadalla kunnostusojituksella on uusi haaste: ravinteiden haravointi ja kierrätys. Emme halua metsäojien hulevesien ravinteiden valuvan enää tulva-aikana jokiin, järviin ja meriin.
Ratkaisu siihen on siirtymä uuden sukupolven metsien salaojitukseen. Jo salaoja sellaisenaan jarruttaa tulvavesien ravinnevalumaa avo-ojaan verrattuna. Uudella tekniikalla ravinteiden poistoa voi edelleen tehostaa salaojaputkien verkoston alapäässä.
Salaojitus oli itse asiassa Huikarin ojitusopin yksi osanen. Hän käynnisti jo 1949 Metsäntutkimuslaitoksessa hankkeen ”Metsäojituksessa käytettävien salaojamallien tutkiminen”. Menetelmä oli lupaava, mutta silloisessa talouslaskennassa salaojitus hävisi avo-ojitukselle.
2020-luvulla salaojituskoneet ovat kehittyneet. Samalla mukaan ovat tulleet myös ojitusten ympäristö- ja ilmastovaikutukset.
Avo-ojilla on kiistaton kiusa myös puuta korjaaville metsäkoneille. Salaojat eivät metsäkoneita kiusaa.
Huomattava osa avo-ojista jäätyy talvella ja pysyy tehottomassa tilassa pitkään keväällä. Syvään upotetut salaojat siirtävät vettä pääosan talvea. Salaojan etu on nimenomaan keväällä, kun hapekkaat ja muutenkin puille ravinteikkaat vedet liikkuvat.
Suomessa on metsätalousmaata yli 26 miljoonaa hehtaaria, ja siitä puustoista metsää on noin 23 miljoonaa hehtaaria eli 75 prosenttia maapinta-alastamme. Siitä suota on 40 prosenttia, runsas puolet soista on ojitettu. Kunnostusojituksen kehittämisellä salaojituksen suuntaan olisi mittava mahdollisuus.
Suometsien salaojitus voisi ratkaista monia ongelmia. Ilmastokamppailun vuoksi olisi aika saada taas puustomme kasvu nousuun. Palaamalla tehokkaaseen metsänhoitoon pääsisimme metsiemme ja hiilinielujemme romahduskohusta eroon. Sitä odottaa myös kansantalous.
Ympäristötalous odottaa entistä puhtaampia jokiin, järviin ja meriin valuvia hulevesia. Suometsien avo-ojitus on tullut tiensä päätökseen. Uuden sukupolven salaojitus on siinä mittava, ekologisempi vaihtoehto.
Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori
metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Kuusamo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/