Veikko Juvonen oli keskustan johtavia kunnallismiehiä
Maalaisliitto-Keskustapuolueen pitkäaikainen kunnallissihteeri, kunnallisneuvos Veikko Juvonen on kuollut 98-vuotiaana Hämeenlinnassa 15.8.2016.
Hän oli syntynyt vapaussodan jälkimaininkien aikaan 28.7.1918 Vuokselassa, sittemmin luovutetussa Karjalassa.
Hänen elämäänsä sisältyi sekä onnen että koettelemusten, sekä tuloksekkaan työskentelyn että sodan ja rauhan päiviä.
Hän kuului siihen ikäluokkaan, joka joutui puolustamaan isänmaataan ”täyden” ajan vuodesta 1939 vuoteen 1944. Taistelupaikoista tunnetuimpia olivat Suomussalmi, Raatteen tie, Rajajoen puolustustaistelut ja Tali-Ihantala. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti.
Veikko Juvonen viljeli omistamaansa Ventelän tilaa Kalvolassa vuodesta 1947 vuoteen 1995. Tilan nimen Juvonen otti Vuokselassa olleen sukutilan mukaisesti. Tilan yli kolme vuosisataa jatkunut historia saman suvun hallussa on kirjattu Sukutilakunniakirjaan, ja Juvonen on siirtänyt tämän talonpoikaisen perinnön tyttärelleen vuonna 1993.
Maanviljelyyn kohdistui sodan jälkeisinä vuosina omat paineensa. Juvonen antoi maanviljelijöiden etujen ajamiseen oman panoksensa toimimalla muun muassa kotipaikkakuntansa maatalousjärjestöissä ja Maataloustuottajain Etelä-Hämeen piiriliiton johtokunnassa.
Hän oli valtakunnallisen Asutusliitto ry:n perustajajäsenen ja hallituksen jäsen. Lisäksi hän toimi Hämeenlinnan Seudun Osuusmeijerin edustajiston varapuheenjohtajana, Etelä-Hämeen Osuusliikkeen hallintoneuvoston jäsenenä ja Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana.
Maalaisliitto-Keskustapuolueen toiminnoissa Juvonen oli luottamusmiehenä aktiivisesti mukana joka tasolla paikallisosastosta valtakunnalliseen tasoon asti. Hän toimi ensin Maalaisliiton Kalvolan paikallisosaston perustajajäsenenä ja puheenjohtajana. Sanomalehti Suomenmaan (Maakansa) hallinnossa hän oli koko 1960-luvun.
Veikko Juvonen kuului niihin suomalaisiin, jotka olivat itse rakentaneet oman työnsä ja tulevaisuutensa pohjan. Hän oli uuttera maanviljelijä, mutta samalla jatkuvasti itseään kehittävä järjestömies, joka loi maauskoa myös muihin.
Maanviljelyn ohella Juvonen loi toisen uransa Maalaisliitto-Keskustapuolueen puoluetoimistossa. Matkasihteerinä hän toimi vuosina 1953–1958 ennen puolueen järjestösihteeriksi siirtymistään vuosiksi 1959–1962.
Vuoden 1963 alusta hänet nimitettiin Maalaisliitto-Keskustapuolueen kunnallissihteeriksi, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1983.
Puhemies Johannes Virolainen luovutti hänelle 7.7.1979 Tasavallan Presidentin avoimen kirjeen, jolla hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen nimi ja arvo. Hänet on kutsuttu myös keskustan kunniajäseneksi.
Juvonen oli kiistatta Suomen kuntien tuntija ja tekijä. Kunnallispolitiikkaan keskittyneiden kansanedustajien ja ministerien sekä kunta-alan johtavien virkamiesten ohella Juvonen oli yksi kunnallispolitiikan auktoriteeteista.
Suuren puolueen ja aika-ajoin Suomen suurimman puolueen kunnallisasioista vastaavan sihteerin ura merkitsi Juvoselle ennen kaikkea isänmaan asioiden hoitoa.
Ruohonjuuritason tuntuma käytännön kunnallispolitiikkaan hänellä oli toimiessaan Kalvolassa kunnanvaltuuston jäsenenä 1951–1976, kunnanhallituksen ja useiden lautakuntien jäsenenä sekä maanjakotoimitusten uskottuna miehenä.
Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan jäsenenä hän oli vuodesta 1973 seuraavalle vuosikymmenelle saakka. Työnsä hän teki aina vastuuntuntoisesti, innostuneesti ja asiallisesti, mutta useimmiten hymyssä suin.
Juvonen on kiertänyt Suomen kunnat, elossa olevat ja jo lakkautetut, ja tutustunut tuhansiin ja taas tuhansiin suomalaisiin, joilla oli sama halu kuin hänelläkin rakentaa parempi Suomi, ihmisten Suomi.
Hänellä oli Karjalan ihmisten kova kohtalo, mutta hän ei lannistunut. Hän oli Karjalan mies, mutta myös kotimaakuntansa Hämeen ja koko Suomen mies.
Hän toimi useiden karjalaisjärjestöjen luottamuselimissä kantavana voimana. Hänen asiantuntemuksensa huomattiin vielä eläkeiässäkin ja hänet kutsuttiin Vakuutusoikeuden maallikkojäseneksi.
Veikko Juvonen oli talonpoikien henkistä aatelia, vaatimattomuudessaankin.
Juvonen oli talonpoikien henkistä aatelia, vaatimattomuudessaankin. Puoluetyöntekijä on koko kansan palvelija, ja sitä Juvonen oli. Hän ei ajatellut omaa asemaansa ja sen korostamista, vaan yhteistä asiaa, sitä aatetta, jonka hän oli saanut kodin perintönä, jota hän oli itse edelleen jalostanut ja jonka pohjalta hän uskoi Suomen tulevaisuuteen.
Tyylilleen uskollisena Juvonen kirjoitti perusteelliset muistelmat, yli tuhat sivua viitenä eri niteenä. Yksi niistä käsittelee hänen poliittista uraansa, tapahtumia, henkilöitä, vaaleja: ”Politiikan poluilla ja valtateillä”.
Muistelmat hän kirjoitti hetimiten eläkkeelle jäätyään, 1980–1990-luvuilla. Poliittisen niteen hän on luovuttanut keskustan arkistosäätiölle, ja nyt kirjoittajan kuoleman jälkeen se on vapaasti luettavissa. Se taatusti kiinnostaa politiikassa mukana olleita Juvosen aikalaisia sekä toimittajia, tutkijoita ja historian kirjoittajia.
Reilu vuosi sitten Veikko Juvonen lausui ”veteraanin tervehdyksen” Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Hämeenlinnassa, hänen kotikaupungissaan. Hän puhui koko Suomelle, niin veteraanitovereille kuin nuoremmillekin. Tehtävä oli kunnianosoitus hänen työlleen sodassa ja rauhassa, Karjalassa ja Hämeessä, jokaisessa Suomen kunnassa.
Veteraanijuhlassa mukana ollut Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö kutsui Veikko Juvosen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle 2015. Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentin linnassa ei ollut Juvoselle ensimmäinen. Jo presidentti Urho Kekkosen aikana hän oli saanut kutsun sinne yhdessä sittemmin edesmenneen puolisonsa Martan kanssa.
Veikko Juvonen oli esimerkillinen aatteen puolustaja ja ystävä, joka oli aina valmis oman työnsä ohella auttamaan muita ja tekemään parhaansa myös näiden hyväksi. Mutta ennen muuta hän teki tasapuolisesti työtään koko Suomen hyväksi, sen kaikkia rajoja myöten asettamatta ihmisiä eriarvoiseen asemaan.
Sirkka-Liisa Anttila, kansanedustaja
Seppo Sarlund, lehdistöneuvos
Antti Tuomikoski, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti
Kirjoittajat ovat Veikko Juvosen keskustalaisia ystäviä.