Naton valmiusjoukkoihin tarvitaan tuhansia reserviläisiä – Keskustan Savola: En usko, että Suomella on ongelmia saada sitä kasaan
Suomalaisten reserviläisten käyttäminen Naton valmiusjoukoissa täytyy ehdottomasti perustua vapaaehtoisuuteen, sanoo kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) Suomenmaalle.
Savola on entinen puolustusministeri ja nykyinen eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja.
Reserviläisten rooli Naton valmiusjoukoissa on poliittisesti iso aihe, josta on puhuttu toistaiseksi melko vähän. Viime viikolla asia puhutti eduskunnassa, kun kansanedustaja Harry Harkimo (liik.) vaati hallitukselta avoimuutta siitä, mitä Nato-jäsenyys tuhansille suomalaiselle reserviläisille merkitsee.
Savolan mukaan asia on herkkä ja siihen liittyy monia vääriä mielikuvia. Monia mietityttää esimerkiksi se, voiko kenelle vain armeijan käyneelle suomalaiselle tulla käsky lähteä tositoimiin jonnekin päin maailmaa, jos Nato sitä vaatii.
Savolan mukaan niin ei tule käymään. Noin 4 000–5 000 henkilön valmiusjoukot joudutaan kyllä kokoamaan pitkälti reserviläisistä, mutta kokoaminen tehdään reserviläisten oman vapaaehtoisuuden kautta. Toisin sanoen valmiusjoukkoihin voi siis halutessaan pyrkiä.
Savola ei usko, että Suomella tulee ongelmia saada tuhansien ihmisten vapaaehtoisjoukkoja kasaan.
– Kokemukseni mukaan esimerkiksi kriisinhallintajoukkoihin on ollut aina hyvin hakijoita. Uskon, että myös Naton valmiusjoukkojen kohdalla tilanne on sama.
Lainsäädännölliset muutokset valmiusjoukoista ja reserviläisten hyödyntämisestä ovat hallituksen valmistelussa. Eduskunnan käsittelyyn ne tulevat vaalikauden aikana.
Savolan mukaan moni asia on vielä kokonaisuudessa auki. Aiheeseen liittyy monenlaisia haasteellisiakin näkökulmia, mutta hän uskoo, että ratkaisut niihin lopulta löytyvät.
Hän ei näe, että hallitus olisi pyrkinyt jotenkin jarruttelemaan asiasta käytävää julkista keskustelua. Parannettavaa silti aina on. Keskustella voisi enemmänkin, koska aiheeseen liittyy helposti väärinkäsityksiä.
– Viimeistään siinä vaiheessa, kun hallituksen lainsäädäntöesitys tästä tulee, julkisuudessakin varmasti käydään vilkkaammin laajempaa keskustelua.
Savolan mukaan valmiusjoukkoihin sitoutuvia reserviläiset tarvitsivat erillistä koulutusta, jota voitaisiin antaa kriisinhallintajoukkojen koulutukseen erikoistuneessa Porin Säkylän prikaatissa.
– Siellä kriisinhallintatehtäviin lähtevät saavat hyvän koulutuksen. Naton valmiusjoukoissa kyse on erilaisista tehtävistä, mutta en epäile, etteikö sitä koulutusta osattaisi tehdä siihenkin hyvin. Lähtijöillä pitää olla kunnon tieto siitä, millaisiin tilanteisiin pahimmillaan voi joutua.
Koulutuksen myötä vapaaehtoiset reserviläiset antaisivat sitoumuksen sille, että heidät voidaan tietyn ajanjakson aikana kutsua tarvittaessa valmiusjoukkojen tehtäviin.
Savolan mielestä valmiusjoukkoihin sitoutuvia reserviläisiä pitäisi kohdella samalta pohjalta kuin sopimussotilaita. Valmiudessa olemisesta pitäisi maksaa reserviläisille rahallista korvausta. Tarkemmista summista Savola ei tässä vaiheessa halua puhua.
– Valmiusjoukkoihin sitoutuminen vaatisi jatkuvaa varalla oloa. Siitä pitää saada myös korvaus, niin kuin tapoihin kuuluu, hän sanoo.
Samaa mieltä asiasta on myös Reserviläisliiton puheenjohtaja Kari Salminen.
Myös hänen mukaansa Naton valmiusjoukkoihin tarvittavien reserviläisten kokoaminen pitäisi ehdottomasti perustua vapaaehtoisuuteen. Muuta vaihtoehtoa ei Salmisen mukaan ole.
Valmiusjoukkoihin sitoutuessa reserviläiset tekisivät Salmisen mukaan sitovan sopimuksen. Salmisen mukaan valmiusjoukoissa oleminen vaatisi myös jatkuvaa kouluttautumista.
Siksi sekä koulutusajalta että varuillaan olosta pitäisi maksaa palkkaa.
– Nämä ovat niitä asioita, joita lainsäädännössä joudutaan nyt miettimään. Reserviläiset joutuisivat kuitenkin elämään niin sanotusti reppu pakattuna jatkuvasti sekä vapaa-aikansa että töidensä suhteen.
Myös Salminen uskoo, että lainsäädäntöön liittyvät haasteet saadaan Suomessa lopulta ratkaistua. Siihen auttavat pitkät perinteet esimerkiksi EU- ja kriisinhallintatehtävistä.
Hänkään ei usko, että 4 000–5 000 henkilön valmiusjoukon kokoamisesta tulee ongelmaa. Halukkaita riittää varmasti enemmän kuin joukkoihin pääsee, Salminen näkee.
– Luulen, että suurin ongelma hallituksella on se, mistä tähän löydetään rahat. Sekin pitää ratkaista.
Oman ulottuvuutensa lain valmisteluun tuo Salmisen mukaan se, että Naton valmiusjoukkojen tehtävissä kyse olisi oikeasti tositoimista, joissa sotilaat voivat haavoittua vakavasti tai elämä voi päättyä. Se tuo pöytään kysymykset korvauksista ja edunsaajista.
– Se osoittaa osaltaan sen, ettei tämä ihan läpihuutojuttu ole. Asiaan liittyy monenlaisia ja hyvin vaikeitakin ulottuvuuksia. Paljon on tehtävää, mutta uskon ratkaisujen lopulta löytyvän.