Suomen ikäpyramidi ei oikene odottamalla
Suomen väestö ikääntyy Euroopan ennätysvauhtia. Samaan aikaan lapsia syntyy ennätyksellisen vähän.
Ikäpyramidia tarkastellessa ei tarvitse olla väestötieteilijä ymmärtääkseen tilanteen vakavuuden. Huoltosuhde eli työikäisten määrä suhteessa muuhun väestöön pienenee vuosi vuodelta.
Ongelma ei ole uusi eikä yllättävä. Väestörakenteen vinouma nousee aina silloin tällöin julkiseen keskusteluun, mutta painuu pian unholaan.
Hyvät neuvot ovat nyt enemmän kuin tarpeen. Pahin vaihtoehto on olla tekemättä mitään.
SYNTYNEIDEN lasten määrä on laskenut tasaisesti jo vuosikausia. 2020-luvun vaihde ja korona-aika nostivat hetkellisesti syntyvien lasten määrää.
Toiveet pidemmästä kasvusta tyssäsivät kuitenkin viime vuonna. Vuonna 2022 Suomessa syntyi lapsia vähiten vuonna 1900 alkaneen mittaushistorian aikana.
Epävarma maailmantilanne ja sumuiset talousnäkymät eivät kannusta lasten hankintaan. Tämä näkyy myös tilastoissa.
Yksiselitteisiä keinoja syntyvyyden lisäämiseen ei ole. Yhteiskunta voi kuitenkin luoda lapsiperheille olosuhteet, jotka kannustavat perheitä hankkimaan lapsia.
Hyvinvointia on vaikea luoda, jos ei ole tekijöitä.
SUOMEN tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää ratkaista väestörakennetta ravistelevat ongelmat.
Aihe on herkkä ja altis väärinymmärryksille. Tämä ei anna kuitenkaan päättäjille oikeutta vältellä aihepiiriä loputtomiin.
Myönteisiä esimerkkejäkin löytyy. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko nosti ikäkriisin puoluevaltuustopuheensa yhdeksi kärkiteemaksi marraskuun lopussa. Saarikko totesi, että ”meidän on suhtauduttava tähän kriisiin niin kuin olemme suhtautuneet äkillisiin, päälle kaatuviin katastrofeihin – päättäväisesti, nopeasti ja yksituumaisesti”.
Ikärakenteen korjaamiseen on pureuduttava keskustan puheenjohtajan mukaan samanlaisella tarmolla kuin Nato-jäsenyyden, energia- tai koronakriisiin käsittelyyn.
VÄESTÖRAKENTEEN vääristymisellä on merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia.
On selvää, että nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen käy mahdottomaksi, jos syntyvyys ei käännyt kasvuun ja jos työperäistä maahanmuuttoa ei lisätä merkittävästi.
Hyvinvointia on vaikea luoda, jos ei ole tekijöitä.
Oikotietä parempaan tulevaisuuteen ei ole. Tämän tosiasian tunnustaminen ei pitäisi olla kenellekään liian vaikeaa.
Siksi ainakin lapsiperheiden toimeentulosta huolehtiminen on kansakunnan yhteinen etu. Keskustan puheenjohtajan läpi ajama ja yhteisesti sitten hyväksytty ylimääräinen lapsilisä joulun alla oli hyvä alku. Se kiinnitti huomiota lapsilisän merkitykseen, mutta myös ongelmiin.
On hyvä säilyttää lapsilisän universaalisuus, kaikille kuuluvuus. Se kertoo, että kaikki lapset ovat kansakunnalle yhtä tärkeitä. Näin tekisi myös tutkimusprofessori Tiina Ristikari (Yle 23.12.) Hän loisi kuitenkin lapsilisään ”enemmän sellaisia elementtejä, joilla se kohdentuu paremmin niille perheille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat”.