Työllisyysaste pitäisi hilata 80 prosenttiin, mutta STT:n haastattelemat asiantuntijat ovat erimielisiä päämäärän realistisuudesta

Työllisyysaste

Moni eduskuntaan vaaleissa valituista puolueista on linjannut tavoitteekseen nostaa Suomen työllisyysasteen 80 prosenttiin. Työllisyysasteen nostamisella pyritään vahvistamaan julkista taloutta.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen pitää 80 prosentin työllisyysastetta hyvin realistisena, sillä työvoiman kysyntä eli avoimien työpaikkojen määrä on ollut huippulukemissa.

Sen sijaan Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo suhtautuu tavoitteeseen epäillen.

– Realistisempaa olisi yrittää sopeutua ennusteiden mukaiseen työllisyyteen, sillä hyvät ideat työllisyyden merkittäväksi nostamiseksi alkavat olla vähissä.

15–64-vuotiaiden ikäryhmässä työllisten osuus väestöstä oli tammikuussa 74,2 prosenttia.

Valtiovarainministeriö (VM) ennusti viime syksynä, että työllisyysaste kasvaa 75 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä.

Vaaliohjelmien perusteella Liike Nyt tavoittelisi jopa 85 prosentin työllisyysastetta ensi vaalikaudella, SDP, vihreät, RKP ja kristillisdemokraatit pyrkisivät 80 prosenttiin. Keskusta ja kokoomus tavoittelevat 80:tä prosenttia, mutta laittavat tähtäimen vasta vuosikymmenen loppuun.

Vasemmistoliiton mielestä työllisyysasteen pitäisi nousta vähintään 76 prosenttiin. Perussuomalaiset toteaa vain, että työllisten määrää on lisättävä.

Vanhuuseläkkeelle siirtyy joka vuosi 10 000 ihmistä enemmän kuin työikäisiä tulee lisää, Pylkkänen sanoo.

– Olemme ihan mahdottoman tehtävän edessä, jos tätä vajetta ei saada täytettyä.

Pylkkäsen mukaan ratkaisun avaimet työllisyyden lisäämiseksi löytyvät muun muassa työperäisen maahanmuuton lisäämisestä ja työttömien nykyistä aktiivisemmasta auttamisesta töihin.

Työperäisen maahanmuuton lisääminen edellyttää hänen mukaansa aktiivista houkuttelua ja ulkomaisesta työvoimasta kiinnipitämistä.

– Kokoomuksen vaaliohjelmassa ehdotetaan, että Suomessa kouluttautuva opiskelija saisi valmistuttuaan oleskeluluvan. Se voisi olla hyvä keino.

Lisäksi tarvitaan kampanjointireissuja maihin, joista työvoimaa voisi saada.

– Esimerkiksi Intiaan lähti työministeri Tuula Haataisen (sd.) johdolla laaja delegaatio esittelemään Suomea ja työvoimatilannettamme. On monia maita, joiden väkiylijäämä voisi tasapainottaa meidän alijäämäämme.

Uusitalon mukaan työperäistä maahanmuuttoa ei pystytä lisäämään siinä tahdissa kuin olisi tarvetta.

– Ainakaan lyhyellä aikavälillä en usko, että ongelma ratkeaa maahanmuuton avulla.

Uusitalon mukaan tullaan siis siihen, että tarvitaan poliittisia päätöksiä siitä, miten valtion menot ja tulot saadaan tasapainoon.

– Toivottavasti päästään eroon siitä, että kuvitellaan jonkun ihmelääkkeen, joka ei satuta ketään, ratkaisevan kaikki ongelmat. Kuten vaikkapa sen, että työllisyys jotenkin maagisesti yhtäkkiä paranisi.

Hän viittaa professori Markus Jäntin vetämään tutkijaryhmään, joka etsi työllisyyttä edistäviä keinoja puolitoista vuotta eikä löytänyt yhtään uutta helppoa keinoa. Ryhmän loppupäätelmät julkaistiin toissa vuonna.

Osa nykyhallituksen tekemistä työllisyyspäätöksistä alkaa näkyä vasta viiveellä. Pylkkäsen mukaan näitä ovat muun muassa oppivelvollisuusiän nosto, muunto- ja jatkokoulutusten lisääminen, osatyökykyisten työllistymisen helpottaminen ja TE-palveluiden siirto kuntiin.

Suomessa on vajaat 400 000 työtöntä, osatyökykyistä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ja sellaisia, jotka eivät ole työvoimatoimistoon edes ilmoittautuneet.

– Heihin on tämän hallituskauden aikana kiinnitetty erityistä huomiota, tehty paljon toimia, jotka nyt alkavat vasta purra ja vaikuttavuus näyttäytyä vasta seuraavalla hallituskaudella, Pylkkänen sanoo.

Uusitalon mukaan tarvitaan aika paljon optimismia nähdä, että hallituksen toimista olisi merkittävää vaikutusta tulossa.

– Siitä ei esimerkiksi ole mitään näyttöä, että työllisyyspalveluiden siirto kuntiin erityisesti kasvattaisi työllisyyttä.

Lisäksi esimerkiksi osatyökykyisten tukityöllistäminen voi olla järkevää monesta syystä, mutta sillä ei vahvisteta julkista taloutta, hän huomauttaa. Merkittävän osan palkkatuesta maksavat kuitenkin veronmaksajat.

Suomessa kantaväestön työttömyysaste on TEMin mukaan lähes 7 prosenttia, kun vastaava luku muissa Pohjoismaissa on 2–3 prosenttia.

– Tässä olemme epäonnistuneet. Meidän täytyy pystyä palauttamaan nämä ihmiset töihin.

Pylkkäsen mukaan hinta sille, että yksi henkilö jättää työuransa tekemättä, on noin kaksi miljoonaa, ja jos heitä on varovaisenkin arvion mukaan 100 000, se tarkoittaa 200:aa miljardia euroa.

– Tämmöiseen meillä ei ole varaa, sen voi todeta kuka tahansa. Siihen tarvitaan ennen muuta opintoihin ohjausta ja hakevaa toimintaa. Pitää pystyä erottelemaan tämä potentiaalinen työvoima eri toimenpiteitä varten.

Jos työllisyyttä ja talouden tuottavuutta ei saada kasvamaan, Suomea uhkaa Pylkkäsen mukaan näivettyminen.

– Jos emme pystyisi tämän tasoista hyvinvointivaltiota ylläpitämään, silloin meidän olisi itse pidettävä huoli lapsista ja vanhuksista. Jos työikäiset jäisivät hoitamaan lapsiaan tai vanhempiaan kotiin, noidankehä vain pahenisi.

Pylkkäsen mukaan seuraavan hallituksen olisi hyvä pohtia, mitä ikäryhmää on järkevää tarkastella työllisyysasteen kehittymistä mitattaessa.

– Jos tarkasteltavan ikäryhmän alarajaa nostettaisiin 18 vuoteen, oltaisiin jo valmiiksi lähempänä 80 prosentin työllisyystavoitetta.

Pylkkäsen mukaan kannattaisi mitata oppivelvollisuusiän ylittäneiden työikäisten työllisyysastetta, koska oppivelvollisuusikää on korotettu.

Tilastokeskus on helmikuusta lähtien ryhtynyt ilmoittamaan työvoimatutkimuksen kuukausitiedotteessa työllisyysasteen myös 20–64-vuotiaiden ikäryhmän mukaan. Aiemmin työllisyysastetta on tarkasteltu 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä.

Uusitalo nostaisi tarkasteltavan ryhmän ylärajaa samalla 70 vuoteen, sillä ihmisiä pyritään pitämään merkittävästi pidempään työelämässä kuin aiemmin.

Pylkkäsen mukaan olisi hyvä pohtia myös, mitä vaaditaan siihen, että henkilö voidaan katsoa työlliseksi.

– Tällä hetkellä siihen riittää yksi tunti töitä viikossa.

Uusitalon mukaan työllisen määrittelyä ei ole tarpeen muuttaa, sillä kyseessä on kansainvälinen käytäntö.

– Työllisyyden trendeihin ei vaikuta, vaikka työllisyys määriteltäisiin jollain toisella tavalla.