Suomea uhkaa historiallinen mahalasku – tutkija ei ole yllättynyt heikosta olympiamenestyksestä
Suomen saldo Pariisin olympialaisista jäänee historiallisen heikoksi, sillä joukkueella ei ole koossa yhtään mitalia. Pariisin kisat päättyvät sunnuntaina, eikä päätöspäiville ole mitaliodotuksia.
Suomi ei ole koskaan jäänyt olympialaisissa mitalitta. Huippu-urheilun instituutti Kihun erikoistutkija Jarmo Mäkinen ei ole yllättynyt vaisusta menestyksestä.
– Tämä on linjassa sen kanssa, mitä kesäolympialaisten mitalimenestys on ollut aika pitkään, Mäkinen sanoi torstaina ennen kuin Suomen keihäsmiesten jääminen mitaleitta oli vielä tiedossa.
Kesäkisojen heikoin mitalipotti on Rion vuoden 2016 olympialaisista, jolloin Suomen joukkue palasi kotiin Mira Potkosen nyrkkeilypronssin kanssa. Kolme vuotta sitten Tokiossa Suomi sai kaksi pronssia. Talviolympialaisissa Suomi ei ole koskaan jäänyt alle kolmen mitalin.
Suomen valttikortit on pitkälti käytetty Pariisissa, ja samalla Olympiakomitean kahden mitalin tavoite jäänee haaveeksi. Torstain kisapäivän päätteeksi 85 maata oli avannut mitalitilinsä.
– Jos mitalisaldo on nolla, sitten varmaan käydään vähän syvempääkin keskustelua, Mäkinen uskoo.
Suomen parhaat sijoitukset Pariisin kisoissa olivat perjantaiaamupäivään mennessä rullalautailija Heili Sirviön, nyrkkeilijä Pihla Kaivo-ojan ja moukarinheittäjä Silja Kososen viidennet sijat. Suomella oli torstain jälkeen yhdeksän pistesijaa.
Suomalaista urheiluelämää on uudistettu Huippu-urheilun muutostyöryhmän 2012 jättämästä raportista asti. Tuolloin perustettiin myös Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö johtamaan ja koordinoimaan suomalaista huippu-urheilua.
– Vaikka järjestelmätyötä on tehty ja moni asia on varmaan paremmin kuin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, kesäolympiamenestystä se ei ole tuonut, Mäkinen sanoo.
– On pyritty kehittämään keskitettyä huippu-urheilujärjestelmää, jollainen on ollut 1990-luvulta lähtien aika monessa maassa. Se ei oikein ole vienyt maaliin eikä ehkä ole oikea suuntakaan siinä, mistä menestymättömyytemme olympiakisoissa on kiinni.
Mäkinen muistuttaa, ettei 2010-luvulla noussut huippu-urheilun rahoitus ole lisännyt olympiamenestystä.
– Rahoitus on suunnilleen samalla tasolla kuin Pohjoismaissa yleisesti, hän sanoo.
Esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna iso ero on, että Suomessa huippu-urheilu saa yritysten sponsoritukea selvästi vähemmän.
Suomessa liikuntaan ja urheiluun on varattu tälle vuodelle valtion kassasta noin 165,5 miljoonaa euroa, mutta vain pieni osa siitä päätyy Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön jakamana huippu-urheiluun.
Valtionavustuksiin on tulossa leikkauksia, mikä on kirvoittanut Olympiakomitealta kritiikkiä.
Mäkinen ei usko, että leikkaukset heijastuvat dramaattisesti olympiamenestyksen alkulähteelle eli yksilölajien harrastajamääriin.
– Seurataso pyörii pitkälti vapaaehtois- ja kansalaistoimintapohjalta. Toki vaikutuksia voi olla joissain lajeissa, jotka ovat valtiontuesta enemmän riippuvaisia. Keskimäärin valtion rahoitus ei ole urheilujärjestöissä niin valtava verrattuna esimerkiksi kulttuuriin.
Suomen ero Ruotsiin on ollut Pariisissa iso. Ruotsilla oli torstain kisapäivän jälkeen koossa kolme kultaa, kolme hopeaa ja kolme pronssia. Tokion kesäkisoissa Ruotsi sai yhdeksän mitalia.
Suomen tavoin Norja on perässä edellisten kesäkisojen mitalisaldoaan. Norjalla oli torstain päätteeksi yksi kulta ja yksi pronssi, kun Tokiosta kotiin tuomisina oli kahdeksan mitalia.
Sama tilanne on Tanskalla, joka keräsi Tokiossa 11 mitalia, kun nyt saldona on toistaiseksi yksi kulta, kaksi hopeaa ja yksi pronssi.
– Ruotsin koko huippu-urheilusysteemi perustuu paikalliseen tasoon eli todella vahvoihin seuroihin.
– Ruotsin olympiakomitea johtaa huippu-urheilua ja Riksidrottsförbundet (Ruotsin urheilun kattojärjestö) koko urheilua, mutta maan systeemi ei ole kauhean suunnitemallista ja systemaattista. Jotenkin sieltä silti aina tulee menestystä, Mäkinen sanoo.
Mäkisen mukaan Norjan malli on Ruotsia keskitetympi, ja sen ytimessä on olympiaorganisaatio Olympiatoppen.
Mäkinen muistuttaa, että vaikka Suomessa urheilun harrastajapohja on iso, Norjassa ja Ruotsissa se on vielä huomattavasti laajempi.
– Väitän, että monilajisuus on ollut Ruotsissa ja Norjassa pitkään osa lasten harrastamista ihan eri lailla kuin meillä. Suomessa esimerkiksi jalkapallossa oli vielä joitain vuosia sitten niin, että lapsia saatettiin suorastaan estää harrastamasta muita lajeja.
Suomessa palloilulajit keräävät runsaasti nuoria harrastajia, mikä saattaa heijastua muuhun urheiluun.
– Tästä ei ole oikein kunnon tutkimusta, mutta on tuntuma, että olympialaisten yksilölajeissa harrastaja- ja kilpailijapohja on meillä liian ohut. Suomessa ehkä painottuu, että palloilulajeihin menee paljon nuoria ja lahjakkaita lapsia, Mäkinen sanoo.
Suomessa kuulee toisinaan väitteen, että olemme urheiluhullua kansaa. Väite ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Mäkinen nostaa esille tältä keväältä selvityksen, jota hän oli tekemässä.
– Vertailimme seitsemän maan huippu-urheilukäsityksiä. Aina ajatellaan, että Suomi on huippu-urheilulle myönteinen maa, mutta ainakin siinä kyselyssä Suomi oli Ranskan kanssa kaikkein nihkein huippu-urheilua kohtaan.
Muut selvityksessä mukana olleet maat olivat Portugali, Hollanti, Belgia, Puola ja Tshekki.
Voi olla, ettei Suomen menestys paljoa kasva Pariisin jälkeen.
– Meillä on menty osin parempiin tuloksiin, mutta kilpailijat ovat petranneet vielä enemmän. Kansainvälinen huipputaso jää saavuttamatta, kuten keihäässäkin torstaina nähtiin.