STM:n kansliapäällikkö: Perustuslakivaliokunta edisti päätöksellään terveyspalveluiden eriytymistä
Suomen terveydenhuolto on siirtymässä kohti vakuutuspohjaista järjestelmää, varoittaa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee.
Sillanaukee uskoo, että jatkossa entistä useampi suomalainen varmistaa terveyspalvelunsa itse tai työnantajansa maksaman vakuutuksen avulla.
– Niillä, joilla ei ole vakuutusta, on heikoimmat palvelut, Sillanaukee toteaa Suomenmaan sähköpostihaastattelussa.
Sillanaukeen mukaan vastakohta vakuutuspohjaiselle järjestelmälle on universaalissa järjestelmässä, jossa ihmiset saavat saman palvelun riippumatta siitä, mitä ovat maksaneet.
Tällaisen mallin edellytys on, että kansalaiset haluavat maksaa järjestelmän verovaroillaan.
– Veronmaksuhalukkuuden keskeinen edellytys on, että ihmiset pitävät palveluja tarkoituksenmukaisina, käyttävät niitä laajasti ja ovat riittävän tyytyväisiä niihin, Sillanaukee sanoo.
Suomessa on Sillanaukeen mukaan tällä hetkellä käytössä sekamalli, jossa noin 2 miljoonaa ihmistä on työterveyshuollon piirissä.
Heidän palvelujaan tuottavat paljolti yksityiset terveyspalveluyritykset tai kuntien sekä niiden yhteistyötahojen omistamat osakeyhtiöt. Lisäksi moni on vakuuttanut lapsensa.
– Hallituksen valinnanvapausmalli lähti siitä, että olisimme purkaneet näitä erillisiä palvelujen tuottamisen kanavia, Sillanaukee kertoo.
Hänen mukaansa valinnanvapaus olisi toteutettu niin, että palvelun tuottajat olisivat joutuneet kilpailemaan keskenään toisaalta käyttäjien saamiseksi ja toisaalta osoittamaan maakunnalle palvelujensa paremmuutta suhteessa muihin tuottajiin.
– Olisimme siten saaneet kansallisesti palvelukapasiteettiamme laajemmin ja tehokkaammin julkiseen järjestelmään ja sen ohjaukseen, hän uskoo.
Sillanaukee uskoo, että palvelun tuottajat saadaan toimimaan samoilla säännöillä ja palvelukapasiteetin tehokkuus hallintaan, kun tuottajat saavat rahoituksensa samasta pussista.
– Nyt perustuslakivaliokunta on määritellyt julkisen tuottajan pääosin verorahoitteisten sotepalveluiden tuottajaksi.
Sillanaukeen mielestä näyttää kuitenkin siltä, ettei verorahoitteisen järjestelmän piirissä ole yksityiselle palvelutuotannolle jatkossa kovin suurta tai mielenkiintoista roolia tarjolla.
– On varsin todennäköistä, että vakuutusyhtiöt ja yksityiset palveluntuottajat kiinnostuvat hakemaan kumppanuuksia keskenään.
Nyt toteutuvassa terveydenhuoltomallissa on Sillanaukeen mielestä kolme ongelmaa.
Jos verorahoitteisen järjestelmän ulkopuolinen palveluntuotanto kasvaa, terveydenhuollon henkilökuntaa voi olla vaikeaa saada riittämään julkisten palveluiden järjestämiseen, ellei julkisella puolella kyetä tarjoamaan yhtä hyviä työehtoja kuin yksityisellä puolella.
– Vielä suurempana ongelmana näen ihmisten veronmaksuhalukkuuden, jos yhä useampi siirtyy käyttämään itse maksamansa vakuutuksen pohjalta sotepalveluja. Silloin verorahoitteisen järjestelmämme rahoituspohja vaarantuu.
Lisäksi vakuutuspohjainen järjestelmä lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta, koska kaikilla ei olekaan samanlaisia mahdollisuuksia saada tarpeidensa mukaisia palveluja.
– Julkiselle puolelle jäävät hoidettaviksi silloin ne, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua ottaa vakuutuksia sekä hankalimmat, erityisosaamista vaativat tehtävät, Sillanaukee uskoo.
Julkisten palveluiden rahoitukseen tulee Sillanaukeen mukaan ongelmia, jos veronmaksuhalukkuus vähenee ja palveluiden saatavuus hankaloituu, kun henkilöstöä ei saada tai tiukan budjetin vuoksi voida palkata niihin riittävästi.
Sillanaukee uskookin, että vaikka Suomen perustuslaissa on esitetty vahva tavoite riittäviin ja yhdenvertaisiin palveluihin, yhdenvertaista universaalia mallia aikaiseksi ei ole käytännössä mahdollista saada aikaiseksi, jos julkisen vallan ulkopuolelle jää merkittävä, erillisen rahoituksen kautta toimiva palvelujärjestelmä.
