Sijaissynnytyksellä lasta toivoville markkinoidaan ulkomailta "avaimet käteen" -tyyppisiä valmiita paketteja – laki auttaisi ratkomaan eettisiä ongelmia

Sijaissynnytykset

Suomeen syntyy lapsia myös sijaissynnytyksillä, säädettiin niistä lailla tai ei. Niinpä olisi järkevämpää pyrkiä tekemään sijaissynnytyksistä mahdollisimman eettisiä kuin sulkea silmänsä todellisuudelta, arvioi johtava asiantuntija Anna Moring Monimuotoiset perheet -verkostosta.

Sijaissynnytykset nousivat taas keskusteluun tällä viikolla, kun Väestöliitto ilmoitti kannattavansa ei-kaupallisten sijaissynnytysten sallimista Suomessa.

Moringin mukaan esimerkiksi Venäjältä ja Ukrainasta kaupallisia sijaissynnytyksiä hoidetaan hyvin ammattimaisesti ja lasta toivoville markkinoidaan ”avaimet käteen” -tyyppisiä valmiita paketteja.

–  Globaali synnytysbisnes ja -keskustelu on tullut aivan meidän takapihallemme. Meidän on tähän jotenkin reagoitava, hän sanoo STT:lle.

Kun säätelyä ei ole, käräjäoikeudet ovat joutuneet ottamaan kantaa käytännön tilanteisiin, joissa ulkomailla sijaissynnytyksen kautta saatu lapsi on tuotu Suomeen ja hänen juridinen asemansa on pitänyt jotenkin ratkaista.

–  Nyt käräjäoikeudet tekevät päätöksiä ilman, että lainsäädäntö tätä hirveästi ohjaa.

Sijaissynnytykset käytännössä kiellettiin Suomessa, kun nykyinen hedelmöityshoitolaki tuli voimaan vuonna 2007.

Laissa kiellettiin hedelmöityshoitojen antaminen, jos on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa adoptoitavaksi.

Oikeusministeriössä tehdään parhaillaan selvitystä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimisesta lainsäädännössä erikseen määriteltävissä tilanteissa. Selvitys perustuu hallitusohjelmaan.

Asiaa selvitettiin edellisen kerran vajaa kymmenen vuotta sitten. Tuolloinkin oikeusministerinä toiminut Anna-Maja Henriksson (r.) ilmoitti kesäkuussa 2013, että sijaissynnytysten salliminen vaatii vielä perusteellista pohdintaa eikä lakia sijaissynnytyksistä valmistella.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) oli yksi niistä tahoista, jotka asettuvat edellisen selvityksen aikana sijaissynnytysten täyskiellon kannalle.

Tutkimusprofessori Mika Gissler THL:stä kuvaa tuolloista kantaa tiukaksi ja arvioi, että samalla sijaissynnytykset vain rajattiin niille, joilla on varaa hakea apua kansainvälisiltä kaupallisilta toimijoilta esimerkiksi Venäjältä tai Ukrainasta.

Gissler pitää selvänä, että Suomessa ei ole valmiutta kaupallisiin sijaissynnytyksiin. Muutoin hän olisi valmis näyttämään vihreää valoa sijaissynnytyksille, sekä lääketieteellisin että tasapuolisuuden nimissä mahdollisesti myös sosiaalisin perustein.

Lääketieteellisiä kriteerejä voitaisiin soveltaa esimerkiksi naisiin, joilta puuttuu kohtu, ja sosiaalisia perusteita muun muassa miespareihin.

Monimuotoiset perheet -verkoston Moring pitää ymmärrettävänä, että meillä on nyt keskitytty vain sijaissynnytyksiin, joissa synnyttäjälle ei makseta palkkiota.

Kansainväliset kokemukset kuitenkin osoittavat, että raja kaupallisten ja ei-kaupallisten sijaissynnytysten välillä on häilyvä.

Miten estetään se, ettei lapsen synnyttämisestä kuitenkin makseta salaa? Tai miksi sijaissynnyttäjälle hedelmöityshoitoa antavalle lääkärille voidaan maksaa palkkaa tai korvaus, mutta sijaissynnyttäjälle ei?

Niin Väestöliitto kuin kaikki juttuun haastatellut asiantuntijat korostavat, että olennaista on tasapaino toisaalta sijaissynnyttäjän itsemääräämisoikeuden ja hyvinvoinnin ja toisaalta lasta toivovien oikeuksien välillä.

Keskeistä on aina huolehtia lapsen edusta ja oikeuksista – myös siinä tapauksessa, että kaikki ei sujukaan suunnitellusti.

Moringin mukaan tavoitteena on oltava, että kaikkien asema olisi selkeä ja turvallinen.

–  Täysin aukotonta lainsäädäntöä on vaikea tehdä. Siksi on tärkeää keskustella avoimesti eettisistä kysymyksistä, joita tähän liittyy.

Ilman säätelyä käy helposti niin, että eettiset sijaissynnytykset ovat niiden ylellisyyttä, joilla siihen on varaa. Pienituloisemmat taas ajetaan tilanteisiin, joissa he joutuvat turvautumaan esimerkiksi sijaissynnyttäjän suojaamisen kannalta huonompiin käytäntöihin.

Moring pitää myös selvänä, että vaikka ei-kaupalliset sijaissynnytykset sallittaisiin Suomessa, myös kaupalliset sijaissynnytykset ulkomailla jatkuisivat. Kaikki eivät kuitenkaan löytäisi omasta lähipiiristään naista, joka olisi valmis tulemaan apuun sijaissynnyttäjäksi.

Kun sijaissynnytykset hoidetaan nyt epävirallisia reittejä ohi viranomaisten, niiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Kyse on Moringin arvion mukaan joka tapauksessa vuosittain alle kymmenestä lapsesta.

Hän ei usko, että määrät tästä isommin kasvaisivat, vaikka sijaissynnytykset sallittaisiin, sen verran monitahoisesta asiasta on kyse sekä eettisesti että emotionaalisesti.

THL:n Gissler kertoo, että Israelissa on ollut käytössä lautakunta, joka on käsitellyt hakemukset sijaissynnytyksiin ja antanut tai evännyt luvan niihin. Näin tapauksia on arvioitu yhdenmukaisesti.

–  Se voisi olla käytäntö Suomessakin. Siellä voisi olla lääketieteellistä, juridista ja sosiaalipuolen asiantuntemusta. Sijaissynnytykseenhän ei lähdetä mitenkään heppoisin perustein.

Jos ajatus sijaissynnytyksestä kuulostaa radikaalilta, Gissler muistuttaa, miten esimerkiksi Suomen translakia pidettiin sen voimaantulon aikaan vuonna 2003 kovinkin edistyksellisenä. Nyt muun muassa lakiin sisältyvä vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä tuntuu hyvin vanhanaikaiselta.

Myös lapsiasiavaltuutettu oli viimeksi sijaissynnytysten täyskiellon kannalla. Lakimies Merike Helander lapsiasiavaltuutetun toimistosta arvioi nyt, että uudelle selvitykselle on ilmiselvä tarve, kun asia on taas noussut uudelleen esiin muun muassa hallitusohjelman kautta.

Sijaissynnytyksiin liittyy hänen mukaansa joka tapauksessa paljon haastavia oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä.

Väestöliiton malli sijaissynnytyksille perustuu yhdenvertaisuuteen, jossa otetaan huomioon nykyiset moninaiset perhemallit.

Liiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta muistuttaa, miten paljon lainsäädäntö on meillä muuttunut. On tullut muun muassa tasa-arvoinen avioliittolaki ja pian uusi vanhemmuuslaki, ja hedelmällisyyshoitoja annetaan nyt julkisella sektorilla myös naispareille ja itsellisille naisille.

–  On tullut aika asettaa yhdenvertaisuus lähtökohdaksi.

Suppeimmillaan sijaissynnytyksistä on haettu apua, jos naisella ei ole kohtua eikä hän siksi voi saada lasta miespuolisen kumppaninsa kanssa.

Väestöliiton mallissa taas lapsen saaminen sijaissynnytyksen kautta sallittaisiin niin heteroparille, jossa nainen ei voi lääketieteellisistä syistä kantaa tai synnyttää lasta, kuin naisparille ja itselliselle naiselle, jolla on samanlainen este, ja miesparille ja itselliselle miehelle.

Yle kysyi eduskuntaryhmien puheenjohtajilta joulukuussa 2019, voitaisiinko sijaissynnytys jälleen sallia Suomessa, kunhan kyse ei olisi kaupallisesta toiminnasta. Vastanneista kahdeksasta ryhmäjohtajasta kaikki kristillisdemokraattien Päivi Räsästä lukuun ottamatta antoivat tukensa vähintään asian selvittämiselle.