Satojen miljardien koronapaketti päästäisi moraalikadon valloilleen, Mauri Pekkarinen soittaa hälytyskelloja

Talouspolitiikka

Mauri Pekkarinen on suunniltaan.

EU-komission esitys 750 miljardin euron elvytyspaketista koronakriisin jälkihoidon rahoittamiseksi ylitti europarlamentaarikon pahimmatkin pelot.

Pitkän linjan keskustavaikuttaja ja talouden tuntija ei säästele sanojaan.

”Moral hazard” eli moraalikato uhkaa unionia.

– Solidaarinen pitää kyllä olla, mutta tuomitsen jo ennen koronapandemiaa yhteisiä pelisääntöjä rikkoneiden maiden tukemisen suorin avustuksin, Pekkarinen tyrmää.

– Tämä on radikaali muutos jopa verrattuna finanssikriisin hoitoon. Silloin ongelmamaita tuettiin lainoin.  Siirtyminen avustuksiin merkitsisi, että EU ajautuisi tulonjakounionin tielle, meppi puhisee.

EU-politiikka kaappasi valokeilan koronavirukselta kertaheitolla, kun Brysselissä lyötiin keskiviikkona pöytään historialliset rätingit.

Päätä huimaavasta rahapotista 500 miljardia olisi avustuksia jäsenmaille ja 250 miljardia lainoja.

Komissio hakisi markkinoilta lainaa ja jakaisi sitä jäsenmaille lainoina ja suorina tukina, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

Yhteisen velan ja kasvavan yhteisvastuun myötä syntyisi aikaisempaa enemmän liittovaltiota muistuttava unioni.

Joidenkin mielestä käsillä on niin sanottu ”hamiltonilainen hetki” eli tilaisuus syventää integraatiota kriisin varjolla, kuten Yhdysvalloissa tehtiin vapaussodan jälkeen 1700-luvulla.

Komission esityksen toteutuminen olisi Pekkarisesta loppu no-bailout-periaatteelle, jonka mukaan jäsenmaat eivät ole voineet siirtää velkojaan muiden kontolle.

– Tässä ei enää meneteltäisi niin, että kukin jäsenmaa vastaisi itse taloudenpidostaan. No-bailout-ohjenuorasta luopuminen tarkoittaa sitä, että muistakin periaatteista voidaan joustaa.

Erityisesti 500 miljardin euron jyvittäminen valtioiden avustuksiin saa Pekkarisen nikottelemaan.

Meppi laskee, että tästä Suomen osuus olisi noin kahdeksan miljardia euroa. Suomeen avustuksista palautuisi Pekkarisen mukaan parhaimmassakin tapauksessa vain pari miljardia.

Kun Pekkarinen valittiin Euroopan parlamenttiin noin vuosi sitten lähes 70 000 äänellä, koronapandemiasta ei ollut tietoakaan.

– Horisontissa oli paljon suuria ja ajankohtaisia aiheita, kun lähdin eurovaaleihin ehdolle. Tällaista ei kuitenkaan kukaan voinut ennustaa.

Keski-Suomessa majailevan energisen mepin kalenteri täyttyy nyt etäkokouksista ja puhelinhaastatteluista.

Jo Suomen eurojäsenyyden alla Pekkarinen suhtautui kriittisesti talous- ja rahayhteistyön syventämiseen.

Vuonna 1997 laatimassaan raportissa hän ohjeisti keskustaa vastustamaan liittymistä yhteisvaluuttaan.

Siitä tuli puolueen virallinen kanta.

– Jo silloin oli nähtävissä, että euroalue olisi tavattoman epätasapainoinen, Pekkarinen muistelee.

Suomessa puhkesi pitkästä aikaa keskustelu eurojäsenyydestä, kun oppositiopuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho vaati hallitusta ryhtymään välittömästi valmisteluihin valuutasta eroamiseksi.

Pekkarinen vastusti liittymistä euroon 1990-luvulla, eikä oikein pidä jäsenyydestä vieläkään.

– Vaikka olen edelleen sitä mieltä, ettei euroon olisi pitänyt lähteä mukaan, nyt yksipuolinen irtautuminen olisi suuri riski. Meidät on sidottu ”miljoonin” sitein eurojärjestelmään. En kuulu niihin, jotka huutavat euroeroa.

Pekkarisen puheesta kuultaa syvä pettymys EU:n mahtivaltio Saksan toimintaa kohtaan.

Sen lisäksi, että EU oli jo huhtikuussa sopinut noin 500 miljardin euron koronatukipaketista, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ryhtyivät puskemaan vielä uuden rahaston perustamista.

Pekkarisesta Suomen olisi nyt aika irrottautua Saksan kyljestä, jossa sen oli pitkään hyvä peesailla.

Pekkarinen pitää selvänä, että Ranskaa hirvittävät sen pankkien yli 300 miljardin saatavat Italiasta ja 100 miljardin euron saatavat Espanjasta.

Saksassakin pelätään, että Italian talousromahdus olisi vakava uhka Ranskalle.

Euroalueen tulevaisuutta EU:n talousveturi ei kuitenkaan suostu hevin vaarantamaan.

Pekkarinen kokee, että viimeaikaiset käänteet heijastavat huolestuttavalla tavalla Kreikan velkakriisin aikaisia tapahtumia.

– Aluksi jäsenmaat painostettiin rahoittamaan Kreikkaa. Sitten finanssikriisin kynsistä pelastettiin muut yli varojensa eläneet euromaat, kun perustettiin Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja vakausmekanismi (EVM).

Hallitukselta on tivattu pitkin viikkoa, miksi Suomi ei ole vetänyt yhtä köyttä niin sanotun ”nuukan nelikon” kanssa.

Hollannin, Itävallan, Tanskan ja Ruotsin kopla on harannut kovasti vastaan yhteisvastuullisuuden kasvattamista.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) punamultahallitus on kuitenkin kieltäytynyt vielä lukitsemasta kantaansa.

Etenkin valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) sekä Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) ovat painottaneet Suomen olevan ratkaisukeskeinen jäsenmaa, joka valitsee kumppaninsa asiakohtaisesti.

Lisäksi ministerit ovat korostaneet, että komission ulostulo on vasta esitys — neuvottelupohja, joka joutuu sekä EU-parlamentin että jäsenmaiden syyniin.

Pekkarisesta Suomen linja herättää väistämättä kysymyksiä.

– Totta on, että kyse on vasta esityksestä. Olen silti vähän hämmästynyt, ettei Suomi ole mukana ”tiukkisten” ryhmässä. Jos Suomi ei pyynnöistä huolimatta lähtenyt siihen mukaan, niin se on kyllä yllätys…

Konkaripoliitikko ei kuitenkaan halua ryhtyä neuvomaan hallitusta tai ruotimaan oman puolueensa valintoja.

Pekkarinen tietää, että hänen jyrähdyksiään kuunnellaan kotimaassa edelleen herkällä korvalla.

Silti hän pitää selvänä, että taloudessa koittavat pian synkät ajat, eikä rahaa enää riitä lapettavaksi ympäriinsä kovin pitkään.

– En halua nimetä hallitusohjelman hankkeita, joista tulisi luopua. Mutta on selvää, että rukseja joudutaan vetämään.

Hallituksella pitää olla jo syksyllä suunnitelma koronan aiheuttamasta talousromahduksesta selviämiseksi, Pekkarinen näkee.

– Pieleen menee, jos talouspäätöksiä tehdään ilman suunnitelmaa ja suurta kuvaa. Jos yksityiskohdista ei päästä yhteisymmärrykseen, voidaan mahdollisesti todeta, että tarvitaan uudet hallitusneuvottelut.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmunin saamaa poliittista perintöä Pekkarinen pitää vaikeana.

Hänestä Kulmuni on silti selvinnyt keskustaluotsina ”kohtuullisen hyvin”, vaikka puolueen kannatus ei ole ottanut piristyäkseen.

Pekkarinen perää terästäytymistä myös muilta keskustapoliitikoilta. Ministereitäkin keskustalla on iso liuta.

– Koko keskustaorkesterin pitää tehdä töitä. Koronaepidemian jälkeen puolueella on oltava linja modernin suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi.

Pekkarisen visiossa korostuvat osaamisen, kestävän kehityksen ja hajautetun yhteiskunnan kaltaiset teemat.

Monen entisen keskustakonkarin tavoin myös Pekkarinen harmittelee osaa viime vaalikauden päätöksistä.

– Keskusta sai pahasti neniinsä. Jos joistakin ikävistä jäädytyksistä tai leikkauksista olisi tingitty, eduskuntavaalien tulos olisi voinut näyttää aivan erilaiselta, Pekkarinen pohtii.

– Nyt koronakurimuksen keskellä tuntuu, ettei tuolloin pari sataa miljoonaa euroa oikeudenmukaisemman Suomen rakentamiseksi olisi ollut kovinkaan kummoinen summa.