Saksan johtoon nouseva Merz joutuu miettimään transatlanttiset suhteet uusiksi, tutkija näkee
Saksan seuraava liittokansleri Friedrich Merz joutuu rakentamaan maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa aiempaa enemmän eurooppalaisen yhteistyön varaan, arvioi suomalaistutkija.
Valtaan palaaville kristillisdemokraateille eli unionille (CDU/CSU) perinteisesti tärkeä suhde Yhdysvaltoihin taas joudutaan miettimään uusiksi.
Yliopistonlehtori Kimmo Elo Itä-Suomen yliopistosta pitää tilannetta kiinnostavana, koska nimenomaan CDU on rakentanut koko Saksan liittotasavallan historian ajan eli vuodesta 1949 maan ulkopolitiikan transatlanttisen yhteistyön ja Naton kollektiivisen turvallisuuden perustalle.
– Nyt Merz joutuu muodostamaan ulkopolitiikkaa tilanteessa, jossa koko CDU:n ulkopoliittinen perusta on osin murentunut, ja osin kovaa vauhtia murenemassa. Suhde Yhdysvaltoihin joudutaan miettimään hyvin toisenlaisesta näkökulmasta, Elo sanoo STT:lle.
– Kyllä itse tällä hetkellä näen sen tyyppisen tilanteen, jossa Saksan ulkopolitiikka joutuu suuntautumaan enemmän eurooppalaiseen yhteistyöhön, ja transatlanttinen yhteistyö jää enemmän sinne taustalle.
Taustalla on presidentti Donald Trumpin hallinnon tekemä raju muutos Yhdysvaltain politiikkaan, jonka myötä Eurooppa ei enää voi laskea puolustuksessa Yhdysvaltain varaan.
– Oma arvioni on, että unioni palaa integraatiomyönteiseen ajatukseen, joka sillä on kuitenkin koko ajan ollut. Eli siihen, että vain Euroopan kautta Saksa voi olla vahva, Elo sanoo.
Elo vierastaa ajatusta, että Saksa olisi yksin vetovastuussa Euroopan ryhdistäytymisestä. Sen sijaan hän näkee, että erityisen keskeistä on Saksan yhteistyö Ranskan ja Puolan kanssa. Tämän Weimarin kolmion yhteistyö on yskinyt viime vuosina, mutta nyt se saattaa käynnistyä uudelleen.
Keskusteluihin tarvitaan mukaan suurena EU-maana myös ainakin Italia, ja turvallisuuspolitiikan osalta eräänlaisena ulkojäsenenä Britannia.
Merz ja CDU suhtautuvat myönteisesti siihen, että eurooppalaista puolustusta lähdetään vahvistamaan halukkaiden maiden joukkojen kautta.
Nykyinen EU-päätöksenteko ei ole pystynyt vastaamaan isoihin kysymyksiin, ja odotettavissa onkin Elon mukaan, että yksimielisyysperiaatteesta luovutaan ja siirrytään noudattamaan määräenemmistöpäätöksiä.
Ukrainan tukemisen ja Venäjä-politiikan osalta Elo ei odota suurta muutosta nykyiseen sosiaalidemokraattien (SPD) Olaf Scholzin johtamaan hallitukseen. CDU on jopa ollut nykyisiä hallituspuolueita valmiimpi antamaan Ukrainalle lupia saksalaisten asejärjestelmien käyttämiseen.
Merz joutuu rakentamaan suhdettaan Yhdysvaltoihin ja Trumpiin kieli keskellä suuta. Elon mukaan haasteena on se, miten rakentaa yhteinen eurooppalainen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka ilman että ajaudutaan konfliktiin Trumpin hallinnon kanssa.
– Se vaatii kuitenkin vuoden tai kaksi. Tämä on se vaikea kohta, että pystytään se prosessi viemään maaliin ja Yhdysvallat sitoutuu tähän painopisteen muutokseen niin, että he vähentävät omaa rooliaan vasta, kun Euroopalla on riittävä vahvuus kompensoimaan sitä, Elo sanoo.
– Koska Trump on hyvin impulsiivinen, tässä saadaan kyllä olla aika kieli keskellä suuta, että ei tule vahingossa edes annettua ymmärtää sellaista, joka saisi Trumpin yhtäkkiä päättämään, että pitäkää tunkkinne.
Trumpin voitettua marraskuun presidentinvaalit Merz lähetti hänelle käsinkirjoitetun kirjeen, eli on yrittänyt pohjustaa hyviä henkilösuhteita Valkoisen talon isäntään. Elo arvioi, että Merzin tausta talousihmisenä voi luoda yhteistä pohjaa Trumpin kanssa.
Toisaalta haasteena on se, että Trumpin hampaissa oleva kauppapolitiikka on EU-tason asia, jota ei voi sopia kahden kesken Saksan johtajan kanssa.
– Vaikka hyvä keskusteluyhteys toimisi, en ole varma onko Trump riittävän kiinnostunut Euroopasta kuunnellakseen Merziä.
Sunnuntain vaalien lopullinen tulos ja liittopäivien kokoonpano selvisi maanantain vastaisena yönä. CDU:n 28,6 prosentin ääniosuus jäi hieman puolueen odotuksista.
Väistyvässä hallituksessa ollut liberaalipuolue FDP sekä vasemmistopopulistinen BSW jäivät alle viiden prosentin äänikynnyksen ja sitä kautta liittopäivien ulkopuolelle.
Mahdollisia enemmistöhallituspohjavaihtoehtoja on käytännössä vain kaksi. Kyseeseen tulee kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien kahdestaan muodostama hallitus, tai sitten vihreät voidaan ottaa siihen mukaan, jolloin hallituksella olisi hieman vankempi enemmistö.
Osin äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) jätetään joka tapauksessa hallitusyhteistyön ulkopuolelle, vaikka se nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Hallitusneuvotteluista on Elon mukaan odotettavissa vaikeat. CDU:llä ja SPD:llä on suuria linjaeroja etenkin talouden suhteen.
Kristillisdemokraatit ovat talouspolitiikassa lähellä FDP:tä, jolla on ollut väistyvässä hallituksessa jatkuvaa hankausta SPD:n kanssa, joten tämä sama jännite olisi olemassa myös uudessa hallituksessa.
– Ne konseptit, jolla Saksan taloutta lähdettäisiin kääntämään kasvu-uralle, ovat hyvin erilaiset. Eli yhteen sovitettavaa on hyvin paljon, mutta kun optioita on noin vähän, se luo sinne paineen tehdä kompromisseja, Elo näkee.
Puolueilla on erimielisyyksiä myös maahanmuuttopolitiikasta, jota CDU haluaa kiristää merkittävästi. SPD:lle tai vihreille ei olisi myöskään helppoa pakittaa ilmastotoimista, mitä CDU on ajanut.
Vaalituloksessa näkyy Elon mukaan se, että niin sanotun liikennevalokoalition hallituskausi on ollut sekava ja riitaisa. Kaikki hallituskoalition puolueet eli SPD, vihreät ja FDP menettivät kannatustaan reilusti, ja ennenaikaiset vaalit hallituksesta lähtemällä aiheuttanut FDP lensi kokonaan ulos parlamentista.
Elo kuvailee tulosta SPD:n osalta ”katastrofiksi”. Puolueen 16,4 prosentin ääniosuus on sen heikoin tulos Saksan liittotasavallan historian aikana.
– Tämä on paljon pahempi vielä demareille kuin FDP:lle, he ovat nyt niin heikkoja. Sen takia seuraan mielenkiinnolla, miten he asemoituvat hallitusneuvotteluihin. Siellä on niin syvät haavat nuoltavana tämän hallituskauden jälkeen. Puolue varmasti tulee keskustelemaan, haluavatko he mennä unionin apupuolueeksi hallitukseen, joka tulee tekemään hyvin toisenlaista politiikkaa.
Toinen vaihtoehto olisi, että SPD menisi oppositioon AfD:n vastavoimaksi ja jättäisi CDU:n hallitsemaan vähemmistöhallituksessa. Elon mukaan Saksan poliittisen järjestelmän kannalta olisi haaste, jos oppositiopolitiikka jäisi pääasiassa AfD:n varaan.
– Saksassa on perinteisesti ollut semmoinen ajatus, että opposition pitäisi olla myös rakentava ja esittää vaihtoehtoja. AfD:hän ei tunnetusti esitä juurikaan vaihtoehtoja, vaan tyytyy ainoastaan haukkumaan, kritisoimaan ja polarisoimaan.
STT luonnehtii AfD:tä osin äärioikeistolaiseksi, koska puolue kannattaa virallisesti demokratiaa ja oikeusvaltiota, mutta se on viranomaisten tarkkailussa demokratian vastaisen ja äärioikeistolaisen toiminnan takia.
Elon mukaan AfD-kysymys on tulevalle hallitukselle vaikea monella tavalla. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa halutaan kiristää, mutta miten tehdä se tavalla, joka ei vahvista laitaoikeiston kertomusta kaiken maahanmuuton haitallisuudesta?
– Tässä on se riski, että vaikka tehtäisiin sinänsä perusteltuja muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan ja vietäisiin ne läpi demokraattisten puolueiden enemmistön ja yhteisen parlamentaarisen enemmistön kautta, AfD saattaa kuitenkin pystyä ottamaan ne omiin nimiinsä.