"Rakastamme yhä Butshaa" – ukrainalaisperhe remontoi venäläissotilaiden tärvelemää kotiaan
Ukraina vietti 24. elokuuta toista itsenäisyyspäiväänsä Venäjän suuren hyökkäyssodan alettua, ja Kiovassa muisteltiin sodan alun suurta puolustusvoittoa pääkaupunkia kohti hyökänneistä venäläisistä.
Merkkipäivän kunniaksi Kiovan keskustassa nähtiin ”paraati”, jossa esiteltiin venäläisten panssariajoneuvojen karrelle palaneita raatoja. Romut olivat Kiovan naapurikaupungeista, joissa Venäjän hyökkäys pysäytettiin puolitoista vuotta aikaisemmin.
Naapurikaupungeista Butshan nimi on painettu historiankirjoihin yhtä pahamaineisena eurooppalaisten sotarikosten näyttämönä kuin Srebrenica Bosnian sodassa, koska venäläismiehittäjät surmasivat kaupungissa kylmäverisesti satoja ukrainalaissiviilejä kuukauden kestäneen miehityksen aikana.
Pintaremontin saaneessa pikkukaupungissa elämä jatkuu, eikä kaduilla enää näe jälkiä miehityksen julmuuksista. Kiiltävän julkisivun takana paikalliset kuitenkin siivoavat yhä miehittäjien jälkeensä jättämää sotkua.
Itsenäisyyspäivänä STT vieraili yhden tällaisen perheen asunnossa, johon venäläissotilaat olivat majoittuneet perheen ollessa pakomatkalla.
– Venäläiset paskoivat vessanpöntön tukkoon, toteaa Jevhenija Andrejeva, 37, remontissa olevan asuntonsa wc-tiloja esitellessään.
Andrejevan ja tämän puolison Artem Averinin, 36, asunto oli juuri saatu valmiiksi edellisen remontin jäljiltä ja sitä varten otettu laina oli vielä maksettavana kevättalvesta 2022, kun Venäjän laaja hyökkäys Ukrainaan alkoi.
– Olimme ripustaneet verhot vasta (vuoden 2021) marraskuussa. Kun mieheni sanoi, että nyt pitää lähteä, minä kysyin, että minne lähdemme?
Hyökkäyssodan ensimmäisenä päivänä perhe pysytteli kotonaan venäläisten helikoptereiden ja hävittäjien lentäessä taivaalla asunnon ikkunoita täristellen. Ilmasota liittyi Butshan naapurissa sijaitsevan Hostomelin lentokentästä sodan alkupäivinä käytyyn taisteluun, jonka Ukraina lopulta voitti.
Lopulta perhe uskaltautui pakomatkalle kohti Artemin äidin kotia Kiovan eteläpuolelle.
– Emme ottaneet mukaan mitään tavaroita, otimme vain kissan, Andrejeva kertoo STT:lle.
Tien päällä suunnitelma kuitenkin muuttui, kun perhe näki tuhoja ja ukrainalaisia panssarivaunuja. Koko Kiovan seudun kohtalo näytti olevan vaakalaudalla, ja auton suunta käännettiin länteen. Evakkoon lähti myös Artemin äiti, jonka luokse perhe oli alun perin menossa.
Länsi-Ukrainassa pakolaisia auttaneet paikalliset majoittivat perheen maaseututaloon, jossa asui yhteensä yli kymmenen ihmistä alkeellisissa oloissa. Myöhemmin pakolaiset pääsivät tilapäismajoitukseen entiseen kylpylähotelliin.
Pakomatkan ainoana valonpilkahduksena mukaan lähtenyt abessinialaiskissa Iva synnytti evakkopentueen. Uuden remontin työkaluja rahoitettiin rotupentujen myynnistä saaduilla rahoilla. Andrejeva näyttää STT:lle kuvia, joita pennut ostaneet perheet ovat hänelle lähettäneet.
Butshasta löydettiin viime vuonna venäläismiehityksen jäljiltä paikallisviranomaisten mukaan yli 450 ruumista, joista runsaat 400 oli kuollut väkivaltaisesti. Venäjä on virallisesti kiistänyt syyllisyytensä joukkosurmaan ja on syyttänyt Ukrainaa veritekojen lavastamisesta.
Silminnäkijöiden ja muun todistusaineiston mukaan joukkosurman toteuttivat kiistatta Venäjän joukot. Kansainvälisen yleisön verkkokalvoille poltettiin erityisesti valokuvat Butshassa kadunvarteen jätetyistä ammutuista siviiliuhreista, joista osan kädet olivat sidottuja.
Venäläisjoukkojen on kerrottu harjoittaneen Butshassa systemaattisia ”puhdistuksia”, joissa he surmasivat kaikki uhkatekijöinä pitämänsä siviilit, kuten vapaaehtoistaistelijoina pidetyt palvelusikäiset miehet ja siviilit, joiden epäiltiin auttavan Ukrainan puolustusvoimia.
Yhdysvaltalaislehti New York Timesin toteuttamassa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa veriteot eräällä Butshan kaduista yhdistettiin tiettyyn Venäjän armeijan rykmenttiin ja sen komentajaan. Todistusaineistoon kuuluivat esimerkiksi valvontakameroiden videot ja venäläissotilaiden käyttämien puhelinten tiedot. Monen venäläissotilaan havaittiin soittaneen Venäjälle puhelimilla, jotka he anastivat surmaamiltaan ukrainalaisilta. Kun lehti oli saanut selville numerot, joihin venäläissotilaat soittivat, he pystyivät yhdistämään tiedot sosiaalisen median tileihin ja siten tunnistamaan yksittäisiä sotilaita, jotka kaikella todennäköisyydellä osallistuivat Butshan veritekoihin. Tutkivan journalismin hanke sai Yhdysvalloissa Pulitzer-palkinnon.
Venäjän presidentti Vladimir Putin myöhemmin palkitsi Ukrainan sodan teoistaan yhden yksiköistä, joita on epäilty Butshan verilöylystä.
Butshaa miehittäneet venäläiset ajettiin pakosalle maaliskuun lopulla 2022. Huhtikuussa ensimmäiset paikalliset päästettiin palaamaan kotiseudulleen. Andrejevan perhettä odotti asunnossaan täystuho. Ensimmäisenä asuntoon palasi Andrejevan mies Artem.
– Mieheni kertoi, että kun hän näki talon tässä kunnossa, hän purskahti itkuun, Andrejeva sanoo.
Perheen asuinkerrostalon satojen asuntojen kaikki ovet oli revitty auki ja kaikki vähänkään arvokas irtotavara ryöstetty. Asunnon seinät olivat spraymaalilla kirjoitettujen venäläisten rivouksien peitossa ja lattiat täynnä romua sekä metallinsirpaleita.
– Oli shokki, kun näimme tämän. Emme ajatelleet, että sotilaat voivat toimia täysinä rosvoina. He käyttivät täällä enemmän aikaa ryöstelyyn kuin sotimiseen, Andrejeva kertoo.
Asunnon palauttaminen elinkelpoiseksi on ollut raskasta sekä keholle että kukkarolle. Perheellä oli edelleen maksettavanaan vanha laina edellisen remontin jäljiltä, minkä vuoksi uuden remontin saaminen valmiiksi on viivästynyt tähän päivään asti.
Perhe sai Ukrainan valtiolta vajaan 130 000 hryvnian eli reilun 3 000 euron korvauksen vahinkojen korjaamiseen, mutta summa ei riittänyt kaikkeen tarvittavaan hintojen nousun vuoksi. Ukrainassa asuntoja ei yleisesti vakuuteta.
Remontin aikana perhe on asunut poissaolevien naapureiden asunnoissa, jotka selvisivät vähemmin vaurioin miehitysajasta. STT:n vierailun aikaan pariskunta asui kerrosta ylempänä asunnossa, jonka Saksassa oleva omistaja on palaamassa syyskuussa. Remontti olisi saatava pakettiin ennen sitä.
Muualle muuttaminen ei olisi helppoa, sillä asunnon myymällä he tuskin saisivat samaa hintaa kuin millä he ostivat sen ennen sotaa. Miehityksen heittämästä varjosta ja talousvaikeuksista huolimatta perhe ei silti halua muuttaa pois kaupungista.
– Rakastamme yhä tätä kaupunkia, ja ennen sotaa ehdimme asua täällä vain joitakin kuukausia.
Kun STT kysyy, voidaanko myös evakossa pentuja synnyttänyt kissa käydä kuvaamassa, Andrejeva soittaa puolisolleen kysyäkseen, onko tämä kotona yläkerran asunnossa.
Fraasi naurattaa – ovathan he kutsuneet niin montaa paikkaa kodikseen viimeisen reilun vuoden aikana.