"Sopimus on aina kompromissi" – professori pitää hoitajien tuoretta sopimusta hyvänä, vaikka alkuperäinen palkankorotustavoite ei toteutunutkaan
Sosiologian emeritusprofessori Harri Melin pitää hoitajien maanantaina syntynyttä sopimusta hyvänä, vaikka hoitajajärjestöt Tehy ja Super eivät saaneetkaan läpi alkuperäistä palkankorotustavoitettaan.
Järjestöt tavoittelivat alun perin 3,6 prosentin korotusta palkkoihin yleisten sopimuskorotusten päälle viiden vuoden ajan.
– Tulkintani on, että hoitajajärjestöt eivät ihan saaneet sitä, mutta ne saivat kaiken kaikkiaan hyvän pitkäaikaisen sopimuksen, joka nostaa koulutettujen naisten palkkaa.
Melin huomauttaa, että sopimus on aina kompromissi, jossa molemmat osapuolet tulevat vastaan alkuperäisistä tavoitteistaan.
Maanantaina hyväksytty sopimus on viisivuotinen, ja siinä on sovittu kuuden prosentin korotus vuosille 2023–2025.
Melinin tulkinnan mukaan laajaa kansalaisten tukea saanut naisvaltaisen alan kamppailu päättyi sopimukseen, jonka kanssa molemmat osapuolet pystyvät kunniallisella tavalla elämään.
– Olennaista on, että sopu syntyi.
Eri tahot ovat kummastelleet sitä, että työnantajaa edustava Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja palkansaajia edustavat hoitajajärjestöt vaikuttavat tulkitsevan eri tavoin sopimusta.
KT:n mukaan ratkaisu löytyi palkkaharmonisaatiosta. Sen sijaan Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kiisti, että lainsäädännön piirissä olevasta harmonisaatiosta voitaisiin edes sopia sovittelijan pöydässä. Tehy nimittää samoja korotuksia omaksi lisäpalkkaohjelmaksi.
– Sopivatko he jostain ylimääräisestä rahasta vai palkkaharmonisaatiosta? Työnantaja- ja palkansaajapuolella näyttää olevan täysin eri käsitys siitä, mistä he ovat ylipäänsä sopineet, toteaa neuvottelujohtaja Sari Ojanen Valtion työmarkkinalaitoksesta STT:lle.
Palkkaharmonisaatiolla viitataan sosiaali- ja terveydenhuollon saman työnantajan palveluksessa samaa työtä tekevien työntekijöiden palkkojen yhdenmukaistamiseen. Se tulee joka tapauksessa ajankohtaiseksi, kun työntekijät siirretään vuodenvaihteessa hyvinvointialueiden palvelukseen.
Kenenkään palkkaa ei aiemmissa harmonisaatiotilanteissa ole alennettu. Nyt on kuitenkin vielä auki, miten paljon harmonisaatio palkkoja nostaa. Tulkinnan varaa on myös siitä, mistä ajankohdasta alkaen palkkaharmonisaatio pitää toteuttaa.
Tehyn edunvalvontajohtaja Else-Mai Kirvesniemi sanoo blogissaan, että kuuden prosentin korotus ei ole niin sanottua palkkaharmonisointirahaa. Hänen mielestään sellaisesta puhuminen on harhaanjohtavaa.
– Sinänsä on ymmärrettävää, että KT haluaa asian näin muotoilla. KT oletettavasti pelkää ratkaisun leviävän myös muihin kunta-alan sopimuksiin. Silti pitäisi puhua asioista oikeilla nimillä, kun toimitaan virkavastuulla.
– Se on ihan samanlaista rahaa kuin sovintolautakunnan ratkaisuehdotuksessa sovittu viiden prosentin korotus. Palkkaharmonisoinnille ei ole korvamerkitty mitään erillistä rahoitusta – ei (KT:n toimitusjohtaja) Markku Jalosen rahapussissa eikä valtion budjetissa.
Kirvesniemi huomauttaa muun muassa, että Helsinki ja Hus eivät ole palkkaharmonisoinnin piirissä lainkaan, mutta silti myös nämä työnantajat joutuvat maksamaan kuuden prosentin ylimääräiset korotukset kolmen seuraavan vuoden aikana.
Melinin mielestä tulkintojen ristiriita ei ole mitenkään poikkeuksellista.
– Tämänkaltaisia kiistoja on käyty aikaisemminkin. Sen jälkeen kun nimet on laitettu paperiin, osapuolet ovat esittäneet vähän eri tulkintaa. Nyt pitää muistaa, että molemmat viestivät omilleen.
Melin arvioi, että sopimus pitää palkan lisäksi sisällään muitakin elementtejä, jotka olivat sellaisia, että ne saivat puheenjohtajat ja hallinnot sopimuksen hyväksymään.
– Julkisessa keskustelussa on juututtu tähän 3,6 prosenttia yli yleisen linjan -vaatimukseen, vaikka koko ajan ainakin (Superin puheenjohtaja) Silja Paavola on korostanut sitä, että pitää kehittää työoloja ja kiinnittää huomiota hoitajien työn kehittämiseen ja työn organisointiin.
Valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Ojasen mukaan olisi ihanteellista, että työntekijöitä edustava taho ja työnantajaa edustava taho ymmärtäisivät neuvottelemaansa työehtosopimusta samalla lailla. Paikalla oli kuitenkin myös puolueeton henkilö eli valtakunnansovittelija.
Ojanen ei halua arvioida syntynyttä ratkaisua kovin syvällisesti, sillä valtion neuvottelut ovat alkamassa marraskuussa ja hän itse osallistuu valtion edustajana niihin. Hänestä on kuitenkin selvää, että nyt tehty erittäin kallis ratkaisu heijastuu tavalla tai toisella kaikkiin neuvottelupöytiin, niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin.
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ja Julkisen alan unioni JAU sekä KT pääsivät jo kesäkuun alussa sopuun työehdoista seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Kunta-alalle sovittiin viisivuotinen palkkaohjelma, jonka myötä palkat nousevat viisi prosenttia normaalien sopimuskorotusten lisäksi.
Työntekijöille luvattiin, että mikäli hoitajajärjestöt onnistuvat neuvottelemaan itselleen paremmat palkankorotukset, ne ulotetaan koskemaan myös kunta-alan sote-henkilöstöä, kuten sosiaalityöntekijöitä ja varhaiskasvatuksen työntekijöitä.
Professori Melin uskoo, että muut kunta-alan järjestöt palaavat vielä asiaan sen jälkeen, kun ovat laskeneet tarkkaan erot maanantaina tehdyn ratkaisun ja kesäkuussa tehdyn muuta kunta-alaa koskevan ratkaisun välillä.
Myös Ojanen uskoo, että viimeistään JAU:n ja Jukon reaktiot paljastavat, kuinka hyvä hoitajien sopimus on.
