Pidetyn amerikkalaishävittäjän kopiointi meni pieleen – Humusta oli vain museoesineeksi
Yhdysvalloista hankituilla Brewster 239 -hävittäjillä tehtiin suomalaisässien käsissä kovaa jälkeä jatkosodan taivaalla, mikä innoitti yritykseen menestyksekkään koneen kopioimiseksi kotimaisin voimin.
Ajatus Brewsterin kloonaamisesta syntyi, kun yhteydet Englantiin olivat katkenneet, eikä Saksa toimittanut lentokoneita toivotusti. Kauppayhteyksien katkeamisen vuoksi myös Brewsterin varaosien saanti tyrehtyi, ja niitä jouduttiin valmistamaan kotimaassa.
Brewsterin piirustukset oli saatu konekaupan yhteydessä talvisodan aikana, mutta ne olivat joutuneet matkalla kadoksiin, ja löytyivät vasta keväällä 1942. Niinpä Valtion lentokonetehdas joutui aloittamaan koneen rakentamisen piirustusten laatimisesta vuonna 1941.
Alkuperäisten Wright Cyclone -tähtimoottorien saannin vaikeuduttua tilalle alettiin kaavailla amerikkalaismoottorista Neuvostoliitossa kehitettyä Švetsov M-63 -moottoria, joita oli saatu sotasaaliina ja joita oli kaupan Saksan sotasaalisvarastoissa.
M-63 asennettiin kokeeksi BW-363:n nokalle kesällä 1942. Moottorista ei kuitenkaan saatu täyttä tehoa etenkään korkealla ja moottori osoittautui myös epäluotettavaksi.
Tehottomuuden pääsyy oli kuitenkin säädöissä. Kun neuvostomoottorin käsikirja saatiin Saksasta vuonna 1943, okein säädetty M-63 osoittautui Brewsterin alkuperäistä Cyclonea tehokkaammaksi.
Valtion lentokonetehdas suunnitteli koneeseen sekä metalli- että puusiiven, joista viimeksi mainittu valmistui ensin ja asennettiin BW-392:een syksyllä 1942.
M-63-moottorilla varustettu puusiipi-Brewster osoittautui suoritusarvoiltaan toivottua huonommaksi. Metallisiipi valmistui syksyllä 1942 ja se asennettiin BW-371:een. Koneessa oli M-63-moottori, venäläinen AW-1-potkuri ja aseistuksena kaksi runkokonekivääriä. Tulos ei nytkään ollut tyydyttävä.
Lokakuussa 1942 Valtion lentokonetehtaalta tilattiin Humun prototyyppi, jossa oli metallirunko, puusiipi ja M-63-moottori. Tarkoitus oli tehdä neljän prototyypin koesarjan jälkeen peräti 90 koneen suursarja.
Jos syksyllä 1943 Humu alkoi kuitenkin vaikuttaa toivottomalta yritykseltä, koska siitä oli tulossa jo uusien neuvostohävittäjien jalkoihin jäänyttä Brewsteriä huonompi hävittäjä. Puinen siipikonstruktio lisäsi painoa 250 kilolla ja polttoainesäiliöiden siirtäminen siivistä runkoon heikensi koneen lento-ominaisuuksia.
Humun sarjavalmistustyöt keskeytettiin kesäkuussa 1944, mutta prototyypin rakentaminen jatkui täytetyönä. Se valmistui ja lensi ensilentonsa 8. elokuuta 1944. Koneella lennettiin vain 19 tuntia ja 50 minuuttia. Sarjan rakentaminen peruttiin lopulta kokonaan syyskuussa 1944.
Humun prototyyppi säästyi, ja se on esillä Suomen ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.