Kuka perii arkkipiispa Kari Mäkisen liperit? – Draamaa lisäävät uusi vaalitapa ja naiskato kirkon johtotehtävistä
Primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtavan piispan, arkkipiispan, tehtävälle haetaan jatkajaa alkuvuodesta.
Nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen ilmoitti elokuun alussa jäävänsä eläkkeelle ensi kesäkuusta.
Kirkkohallituksen johtavan asiantuntijan Kari Latvuksen mukaan tulevassa arkkipiispan ehdokasasettelusta ei puutu draamaa.
Uusiutuneen vaalitavan on arveltu kallistavan vaakakuppia konservatiivien puoleen.
Toisaalta piispasto tarvitsisi Irja Askolan eläköidyttyä kipeästi naispiispan, ja tarjolla ei ole kuin liberaaleja vaihtoehtoja, arvelee kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara.
Yhteiskunnallisen kehityksen valossa on Latvuksen mukaan todennäköisintä, että arkkipiispaksi nousee joku Suomen yhdeksästä piispasta, ei niinkään akateemisen maailman edustaja.
– Yliopisto on paljon kauempana arkityöstä kuin se oli aikaisemmin, Latvus sanoo.
Julkisuudessa vahvoiksi arkkipiispaehdokkaiksi on esitetty Kuopion piispa Jari Jolkkosta ja Espoon piispa Tapio Luomaa.
– Jolkkonen kokoaisi niin sanottua konservatiivisempaa laitaa. Luoma on taas mielletty tällaiseksi keskitien kulkijaksi, joka ei lähde liberaaleimpaan näkökulmaan, mutta jota ei voi missään tapauksessa kutsua sillä tavalla konservatiiviksi kuin joitakin toisia, Malkavaara arvioi.
Kari Mäkisen liberaalia linjaa voisi piispastosta jatkaa Malkavaaran mukaan piispasuvun vesa ja Porvoon piispa Björn Vikström.
STT:n tavoittamat Jolkkonen, Luoma ja Vikström sanovat, että arkkipiispan vaalien ehdokkuudesta on toistaiseksi liian aikaista päättää.
Myös Turun entistä piispaa ja kansanedustaja Ilkka Kantolaa (sd.) esitetään Demokraatti-lehden mukaan arkkipiispaksi.
Kantola erosi piispanvirastaan vuonna 2005, kun hänellä paljastui olleen avioliiton ulkopuolinen suhde.
– Jos kirkko ryhtyy parjaamaan häntä menneisyyden takia, niin silloin kirkko on aika armoton. Kantolan henkilöhistoria on kuitenkin sen verran värikäs, että jotenkin sen käsittelyn täytyy tapahtua ensin, jotta päästään normaaliin vaaliasetelmaan, Latvus pohtii.
On suuri tarve välttää tällainen all male panel –tilanne.
Kirkkohallituksen johtavan asiantuntija Kari Latvus
Naisten katoaminen kirkon johtotehtävistä huolettaa kirkkoa ja asiantuntijoiden mukaan pätevää naisehdokasta etsitään vimmalla.
– On suuri tarve välttää tällainen all male panel –tilanne (johtopaikkojen keskittyminen miehille), Latvus sanoo.
Malkavaaran mukaan naisehdokas kulkisi todennäköisesti nykyisen arkkipiispan jalanjäljissä.
– Konservatiivista naisehdokasta ei arkkipiispan vaaliin varmaankaan nouse. Kyllä se on sellainen ehdokas, joka kokoaa naisnäkökulmaa ja liberaalimpaa näkökulmaa, Malkavaara pohtii.
Asiantuntijat pohtivat, olisivatko teologiselta asiantuntijuudeltaan erinomaiset Helsingin piispan vaalin ehdokkaat Jaana Hallamaa ja Kaisamari Hintikka asettumassa ehkä ehdolle arkkipiispan vaaliin.
Hallamaa näkee asetelman kestämättömänä. Kuka tahansa naisehdokas olisikaan, hänestä tulisi sukupuolileimattu ehdokas.
– Ajattelen, että ei ole eettisesti kestävää ryhtyä ehdokkaaksi, Hallamaa sanoo ja jatkaa, että hän keskittyy nyt työhönsä Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professorina.
Hintikka ei halua vielä ottaa kantaa arkkipiispan vaaleihin.
Hintikka sanoo keskittyvänsä työhönsä Genevessä Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on nähty edistyksellisenä arkkipiispana, joka muun muassa iloitsi sukupuolineutraalin avioliittolakialoitteen mentyä läpi eduskunnassa.
Mäkisen liberaalit otteet ovat herättäneet myös närkästystä osassa kirkkokansaa.
Mäkiselle arkkipiispan vaalin niukasti vuonna 2010 hävinnyt Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen uskoo, että kirkon johtohahmon arvomaailma vaihtuu seuraavissa vaaleissa.
– Kirkon ykseys on vaarassa, ja ratkaisu ei löydy mukautumalla ajanhenkeen vaan pitäytymällä Jumalan sanaan. Otaksun, että tulevassa vaalissa nähdään jonkinlainen vastareaktio viime vuosien voimakkaalle liberalisoitumiskehitykselle, Ruokanen arvioi.
Elokuun alussa voimaan astunut uusi arkkipiispan vaalin vaalitapa tasoittaa hiippakuntakohtaisia painotuksia arkkipiispan vaalissa.
Aiemmin Turun arkkihiippakunnassa annetuilla äänillä on ollut suurempi painoarvo.
Kirkkohallituksen asiantuntija Kari Latvuksen mukaan tällä voi olla vaikutusta tulevaan vaaliin.
– On esitetty veikkauksia, että uusi vaalitapa voisi tuoda jonkin verran enemmän konservatiivisempia äänestäjiä. Toinen kysymys sitten on, että minkä verran arkkihiippakunnan papisto on tässä seitsemän vuoden aikana muuttunut ja paljonko seurakuntien jäsenet ovat muuttuneet.
Dosentti Mikko Malkavaara kuitenkin lisää, että vaikka yleishenki on monesti ollut vanhoillinen, on äänestystulos lopulta kääntänyt asetelman päälaelleen.
– Jos katsotaan historiallista linjaa ja ketkä ovat arkkipiispoina olleet, niin voidaan sanoa, että kirkkoa on johtanut 1950-luvulta lähtien aina joko sillä hetkellä kulttuuri- ja yhteiskuntakysymyksissä joko kaikkein liberaalein tai lähellä sitä ollut henkilö.
– Suomea on siunattu yhteistyökykyisillä ja kulttuuria ja yhteiskuntaa syvällisesti ymmärtävillä arkkipiispoilla, Malkavaara päättää.
