Koulutusjupakka riepotteli ja vei ministerisalkun, mutta ei katkeroittanut Katri Kulmunia – “tämä sattui elämänpolulleni“

Jatkokaudelle mielivä keskustan puheenjohtaja varoittaa Suomenmaan haastattelussa, että vallantäyteiset vuodet voivat viedä puolueen ajattelusta parhaan terän.
Politiikka

Ei elämässä kannata koskaan katkeroitua. Jouduin keskelle järkyttävää vyyhtiä, mutta tässä istun.

Näin ajattelee keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni viestintäkoulutusjupakasta, jonka seurauksena hän luopui valtiovarainministerin salkusta kesäkuun alussa.

Koulutusostoista noussut äkillinen myrsky oli niin raju, ettei Kulmuni toivo vastaavaa kenellekään.

– Totta kai olin surullinen, mutta joka aamu on armo uus. Kaikki ihmiset kohtaavat vastoinkäymisiä. Jostain syystä tämä sattui elämänpolulleni, Kulmuni pohdiskelee heinäkuisena iltana keskustan puoluetoimiston sisäpihalla.

Kulmunin saappaissa moni olisi epäilemättä vetäytynyt parrasvaloista nuolemaan haavojaan. Entisille rahaministereille luulisi löytyvän riittämiin vihreitä oksia.

Mutta Kulmuni ei lannistunut, vaan kertoi haluavansa jatkaa keskustan puheenjohtajana vielä puoluekokouksen jälkeenkin.

Puoluejohtaja otti pankista lainan, pulitti koulutuksistaan koituneet laskut, pakkasi laukkunsa ja lähti kiertämään kenttää.

– Mitä siitä tulisi, jos emme seisoisi selkä suorana ja pää pystyssä, kun keskustalla menee huonosti? Minun luottamuksestani puheenjohtajana päättää puoluekokous. Itse koen, että työni puolueen peräsimessä on vielä kesken, Kulmuni sanoo.

Keskustan tila on vakava.

Ex-puoluejohtaja ja pääministeri Juha Sipilän nostattama keskustahuuma taittui tuskallisen pitkäksi sarjaksi vaalitappiota ja kyntäviä galluptuloksia.

Ja silti keskusta on nyt vallankahvassa – vieläpä hyvin tukevasti, hallituksen kakkospuolueena.

– Keskusta on elänyt vallan vuosia läpi 2000-luvun. Silloin on vaarana, että ajattelun terä tylsyy, Kulmuni kokee.

Hänestä puolueen on pystyttävä aivonystyröitä haastavaan ja aikaa vievään tulevaisuustyöhön hallitusvastuusta huolimatta.

Tätä työtä Kulmuni aikoo johtaa nyt, kun valtion rahakirstun vartioiminen ei enää vie hänen kaikkea aikaansa.

Keskustaluotsi kokee, että vallankahvassa puolueelta saattaa kadota kyky reagoida yhteiskunnan muutokseen.

Hänestä keskustalaiselle politiikalle on silti tilausta, kun länsimaiset yhteiskunnat natisevat liitoksissaan ja populistiset voimat pyrkivät kylvämään eripuraa ihmisten välille.

– Keskusta on kuin Suomi pienoiskoossa. Se on aidosti suomalainen puolue, joka on syntynyt ja kasvanut täällä. Sinnikkyys, sisu, ahkeruus ja työnteko kuuluvat suomalaisuuteen. Jokaisen tekemä työ on arvokasta, Kulmuni paaluttaa.

Lisäksi Kulmuni linjaa, että keskustan tulee ponnistella niin pienituloisen eläkeläisen, pienipalkkaisen työntekijän, pienyrittäjän kuin pienten lasten vanhempienkin paremman pärjäämisen puolesta.

Koronavirusepidemian aikana pääministeripuolue SDP kaappasi hallituksen jämeristä otteista kunnian ja gallupnosteen.

Hallitusta luotsaavaa Sanna Marinia suitsutettiin laatulehdissä ulkomaita myöten.

Voiko keskusta silti vielä kiilata kärkeen nykyjohtonsa siivittämänä?

– Kyllä voi, Kulmuni vastaa hetkeäkään epäröimättä.

– Uskon, että ihmiset voivat samaistua keskustaan, joka on puolueena elämänmakuinen ja rouhea. Keskustaa kolhitaan välillä, mutta se porskuttaa eteenpäin – eikö aika monen ihmisenkin elämä ole sellaista?

Ensi vuoden huhtikuussa eletään keskustan kannalta kriittisiä hetkiä, kun kansa suuntaan kuntavaaliuurnille.

– Meidän kaikkien pitää ryhdistäytyä ja kerätä käsityönä ehdokaslomakkeet, jotta saamme keskustan taas menestymään, Kulmuni kannustaa.

Ehdokassuostumusten lisäksi tarvitaan visio, tarina Suomen tulevaisuudesta.

Kulmuni näkee, että sen keskeisimpiin rakennuspalikoihin lukeutuvat ainakin tasapainoinen luontosuhde, alueiden välinen tasa-arvo, elämän takaiskuja pehmentävä perusturva ja yhdenvertaiset menestymisen edellytykset.

Katri Kulmuni ei halua spekuloida paluulla hallituksen jäseneksi. Kuva: Jari Laukkanen

Puolueiden keskinäinen nahistelu on pikkuhiljaa palannut politiikkaan, kun koronavirus on hellittänyt otettaan Suomesta.

Hallituksen yhtenäisyys on rakoillut jopa keskellä kesää.

Esimerkiksi vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo linjasi taannoin, että ilmastotoimien riittävä kunnianhimo on puolueelle hallituskysymys.

Vielä leimallisempia ovat olleet talous- ja työllisyyspolitiikkaa koskevat ärähdykset.

Niiden osalta paineet pakkautuvat syksyn budjettiriiheen.

Hallituksen kaatamisella uhkailemista Kulmuni ei pidä ”kovin rakentavana”.

Kun yhteistyö tökkii, keskustajohtaja suosittelee ”neuvottelemaan vaikka aamun asti”.

– Totta kai hallitusohjelmaa pitää avata talouden osalta, koska olosuhteet ovat muuttuneet koronakriisin takia niin paljon sitten hallitusneuvottelujen, Kulmuni arvioi.

– Mutta toivon, että voisimme selvitä vain talousosion muokkaamisella. Ihan turhaa meidän on neuvotella uudelleen muita hyviä linjauksiamme.

Viime viikolla etenkin SDP ja keskusta nokittelivat keskenään hallituksen työllisyystoimien takarajasta.

Pääministeri Marin väitti hallituksen sopineen, että päätökset voisivat lykkääntyä kohti vuoden loppua.

Kulmuni ja valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) puolestaan pitivät takarajana budjettiriihtä, johon kokoonnutaan syyskuun puolivälin kieppeillä.

– Mistään uusista aikatauluista ei ole sovittu, Kulmuni tyrmää pääministerin väitteen.

– Kaikki ovat tienneet jo vuoden päivät, että uusia toimia tarvitaan. Niistä pitää pystyä päättämään budjettiriihessä, hän jatkaa.

Vaikeiden päätösten kanssa on viivytelty Suomessa jo pitkään, Kulmuni näkee.

– Meillä on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan menot, mutta ei vastaavia tuloja. Peilaamme itseämme mieluusti esimerkiksi Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan, mutta näissä maissa on tehty uudistuksia jo vuosikymmeniä sitten.

Ajoittaisesta kipuilusta huolimatta, Kulmuni ei ole menettänyt uskoaan Marinin johtaman hallituksen toimintakykyyn.

– Luulen, että nimenomaan tämä hallituspohja pystyy venymään sosiaalisesti oikeudenmukaisiin uudistuksiin.

Budjettiriihessä keskusta nostaa pöydälle ainakin paikallisen sopimisen lisäämisen.

Kulmuni ei halua spekuloida paluulla hallituksen jäseneksi.

Hämeen Sanomille hän sanoi taannoin, ettei hakeudu hallituksen jäseneksi ennen ensi kevään kuntavaaleja.

Kulmunin tulevaisuuden kannalta tärkein virstanpylväs lienee kuitenkin syyskuun puoluekokous Oulussa. Siellä selviää, johtaako Kulmuni puolueensa ensi kevään kuntavaaleihin.

Istuvalle puheenjohtajalle ei ole ilmaantunut haastajaa, mutta äitiysvapaalta perhe- ja peruspalveluministeriksi palaava Annika Saarikko (kesk.) on kertonut harkitsevansa ehdokkuutta.

– Olen ilmoittanut olevani ehdolla ja toivon saavani järjestöväeltä kannatusta jatkaa puheenjohtajana. Kansanvalta päättää, Kulmuni sanoo ja nappaa vihreän pyöräilykypärän kainaloonsa.

Kesälomakauden autioittamilla Töölön kaduilla on hyvin tilaa viilettää kohti uusia koitoksia.