Katainen eväsi vuoden 2007 vaalien jälkeen Niinistöltä ulkoministerin salkun – uutuuskirja paljastaa kokoomuksen sisäpiirin tulehtuneet suhteet

Sauli Niinistö olisi halunnut ulkoministeriksi Matti Vanhasen toiseen hallitukseen. Niinistön mukaan kokoomuksen puheenjohtajana toiminut Jyrki Katainen oli hänelle ministerinsalkun ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja luvannutkin, mutta perui puheensa vaalien jälkeen.

Kokoomus on tähän saakka väittänyt, että Niinistö päätyi itse valitsemaan eduskunnan puhemiehen tehtävän. Niinistö kertoo oman versionsa tapahtumista tänään ilmestyvässä Tuomo Yli-Huttulan kirjassa Presidentti ja porvarivalta.

Euroopan Investointipankin varapääjohtajana toiminut Niinistö ei kirjan mukaan ollut alunperin lainkaan ryhtymässä ehdokkaaksi vuoden 2007 vaaleissa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun hän tapasi nykyisen puolisonsa Jenni Haukion.

Niinistö paljastaa kirjassa, että ensikohtaaminen tapahtui 24. elokuuta 2006 professori Arto Lahden eduskuntavaaleihin liittyvässä keskustelutilaisuudessa Porissa. Satakunnan kokoomuksen toiminnanjohtajana työskennellyt Haukio oli järjestänyt Niinistön osallistumisen tilaisuuteen.

– Kun pidimme syksyn 2006 mittaan yhteyttä, se ehkä ratkaisi Suomeen paluuni, Niinistö kertoo kirjassa.

Kokoomus käytti Niinistön suosiota surutta hyväkseen vaalikampanjassa. Niinistöä itseään vaalitaisto lähinnä ahdisti, koska hän ei sulattanut puolueiden hulppeita vaalitavoitteita ja epärealistisia talousnäkymiä.

Vaalituloksen ratkettua Katainen piti Niinistön hallitusneuvotteluista sivussa. Vasta kuukausi vaalien jälkeen hän viimein soitti Niinistölle.

– Keskustelu meni niin, että hän kysyi, mitä aion, ja minä kysyin, miten hän suhtautuisi ulkoministeriyteeni, johon hän sanoi, ettei hän siitä pitäisi. Se kyllä selvitti asian täysin, Niinistö kertoo.

Kataisella on puhelusta täysin toisenlainen muistikuva.

– Kysyin puhelussa Niinistöltä, että kummanko tehtävän – puhemiehen tehtävän vai ulkoministerin salkun – hän ottaa. Sain vastauksen Niinistöltä, että hän menee puhemieheksi, Katainen väittää kirjassa.

Nimettömät lähteet kokoomuksen sisältä vahvistavat kirjassa Niinistön version tarinasta oikeaksi. Lähteiden mukaan erityisesti Jyri Häkämies varoitti Kataista ottamasta Niinistöä hallitukseen. Häkämies piti Niinistön persoonaa liian vahvana.

Ulkoministeriksi nimitettiin lopulta Ilkka Kanerva, joka joutui kuitenkin jättämään tehtävänsä jo vajaan vuoden kuluttua tekstiviestikohun vuoksi. Tuossa vaiheessa ministerinsalkku ei Niinistöä enää kiinnostanut, eikä Katainen sitä hänelle ehdotellutkaan.

Katainen kertoo kirjassa tarjonneensa pestiä ensin Kanervan poliittisena valtiosihteerinä toimineelle Teija Tiilikaiselle, joka ei kuitenkaan ollut halukas laittamaan itseään likoon poliitikkona. Tiilikaisen kieltäydyttyä ministeriksi nousi Alexander Stubb.

Yli-Huttulan mukaan salkkukiista jätti syvät jäljet Niinistön ja Kataisen väleihin. Eduskunnan puhemiehen paikalta Niinistö arvosteli voimakkaasti Kataisen johdolla toteutettua talouspolitiikkaa ja finanssikriisin hoitoa sekä presidentin valtaoikeuksien karsintaa.

Tilanne ei parantunut, kun Alexander Stubb korvasi Kataisen kokoomuksen johdossa ja pääministerinä. Stubbin ja Niinistön suhdetta Yli-Huttula kuvaa suorastaan jäätäväksi.

– Molemminpuolinen arvostus on ollut alhainen, hän kirjoittaa.

Yli-Huttulan mukaan Stubbin vajaan vuoden kestänyt pääministeriys oli karu vaihe tasavallan sisäpiirissä. Niinistöä korvensi muun muassa Stubbin Venäjä-politiikka ja hänen Nato-intoilunsa.

Niinistö kertoo kirjassa, että kokoomusjohtoisten hallitusten aikana hän teki enemmän yhteistyötä demariulkoministeri Erkki Tuomiojan kuin kokoomuslaisten pääministerien kanssa.

Juha Sipilän hallituksen aikana tilanne on muuttunut. Niinistön mukaan Sipilää moititaan turhaan passiiviseksi.

– Hän on minusta aktiivisin pääministeri minun suhteeni. Sipilästä on ihan väärä kuva julkisuudessa, Niinistö korostaa.

Myös kokoomuksen nykyiseen puheenjohtajaan Petteri Orpoon Niinistöllä on kirjan mukaan hyvät välit.

Niinistön mielestä Orpo muistuttaa enemmän häntä kuin Katainen ja Stubb, jotka eivät sopineet huonojen aikojen puheenjohtajiksi. 

– Orpo aloitti taloudellisesti huonoissa olosuhteissa ja pärjäsi. Nyt ovat hyvät ajat, mutta luulen, että hän ei heittäydy niihin mukaan. Niin pitkään, kun valtiovarainministerillä ja puolueen puheenjohtajalla on vaikeaa, hänellä on helppoa, mutta sitten, kun on helppoa, niin onkin vaikeaa, Niinistö puntaroi.

Tuomo Yli-Huttula: Presidentti ja porvarivalta. Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä. Otava, 429 s.