Kansainvälisen oikeuden professori kääntäisi Ukrainan sotarikosten selvittelyssä fokusta pois presidentti Putinista: "Oikeudenkäynti häntä vastaan näyttää tavattoman epätodennäköiseltä"
Ukrainasta viime päivinä levinneet kuvat ja tiedot ovat kiihdyttäneet vaatimuksia Venäjän presidentin Vladimir Putinin saattamisesta vastuuseen sotarikoksista.
Vaikka syytteet ovat periaatteessa mahdollisia, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi pitää oikeudenkäyntiä Venäjän presidenttiä vastaan erittäin epätodennäköisenä. Hän siirtäisikin fokusta pois Putinista.
– Jos ajatellaan vain niin, että täytyy saada Putin tuomittavaksi ja linnaan, silloin edessä on vain pettymystä, turhautumista ja kyynisyyttä. Mutta jos ajattelemme sitä, voidaanko tekoihin paikan päällä syyllistyneitä sotilaita ja komentajia saada kiinni, sanoisin, että mahdollisuudet ovat aivan hyvät, hän arvelee.
Koskenniemi ottaa esimerkiksi Butshan kaupungin, josta on venäläisjoukkojen vetäytymisen jälkeen saatu tietoja muun muassa kadulle ammutuista siviileistä.
– Butshassa sotilaat olivat paikalla pitkään ja paikalliset oppivat tuntemaan heitä. Paikalliset tietävät hyvin, keitä siellä oli, Koskenniemi sanoo.
Valtioiden pitäisi lähtökohtaisesti itse asettaa syytteeseen sotarikoksista epäillyt sotilaansa. Jos näin ei tapahdu, seuraava vaihtoehto on, että epäilty otetaan kiinni hänen matkustaessaan johonkin toiseen maahan ja oikeudenkäynti järjestetään siellä, Koskenniemi kertoo.
– Heistä on mahdollisesti jätetty kansainvälinen pidätysmääräys tai toisen maan syyttäjäviranomaisilla on muuten tietoa rikosepäilyistä. He saattavat saapua jonnekin esimerkiksi turisteina ja heidät pidätetään, kun he astuvat lentokoneesta. Ei ole kovin epätavallista, että näin tapahtuu.
Koskenniemen mukaan tämä on aivan realistinen vaihtoehto venäläissotilaiden kohdalla.
– En osaa sanoa, kuinka monen pidättämiseen tämä voisi johtaa tai kuinka paljon aikaa siinä menisi. Mutta tämä on sellainen projekti, joka tässä tulevien vuosien aikana varmasti tullaan näkemään.
Hän korostaa, että ensimmäiseksi rikoksista pitäisi kuitenkin tehdä perusteellinen tutkinta.
– Sodan aikana osapuolilla on tapana välittömästi ja ilman mitään tutkimusta syyttää toisiaan. Niin todennäköinen kuin syyllinen onkin, juristina on korostettava, että asiat pitää ensin tutkia.
Koskenniemi listaa neljä tekokategoriaa, joihin Ukrainan tapahtumat voivat sopia. Ensin ovat tavalliset sotarikokset.
– Ne kohdistuvat toiseen taistelijaan tai siviileihin varsinaisen taistelutoiminnan yhteydessä niin sanottuna toissijaisena vahinkona. Esimerkkejä ovat antautuneen sotilaan surmaaminen tai sotavankiaseman antamatta jättäminen sellaiselle, jolle se kuuluisi. Tällaiseen rikokseen Putin ei voi syyllistyä, koska hän ei ole siellä ampumassa ketään, Koskenniemi sanoo.
Toisena ovat rikokset ihmisyyttä vastaan. Ne kohdistuvat nimenomaan siviileihin.
– Niissä siviilikohde on otettu sotilaallisen toiminnan kohteeksi ilman että sen ympäristössä on sotilaallisia kohteita. Näihin kuuluvat siviilien joukkosurmat tai murhat, joista varmaan on kysymys monissa näissä nyt esiin nousevissa tapauksissa.
Voisiko Putin syyllistyä rikoksiin ihmisyyttä vastaan?
– Siinä täytyy katsoa syy-seuraus-suhteiden ketjua. Mistä ovat tulleet käskyt tehdä sellaisia tekoja, joita on tehty? Siinä haetaan ehkä komppanian tai pataljoonan päällikköä, ehkä jotakuta vielä korkeampiarvoista upseeria tai kenraalia. Mutta pystyttäisiinkö osoittamaan, että Putinin hallinnon asiakirjoista löytyy sellaisia määräyksiä, jotka johtavat näihin tekoihin? En osaa sanoa, mutta epäilen, että se olisi hyvin vaikeaa, Koskenniemi arvelee.
Kolmas kategoria on kansanmurha, lakikielessä myös joukkotuhonta. Siinä on tarkoituksena tuhota jokin kansanryhmä joko kokonaan tai osin esimerkiksi etnisin perustein. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on jo syyttänyt Venäjää kansanmurhasta Butshassa.
– Vaikka sosiaalisessa mediassakin tätä kansanmurha-asiaa on käsitelty paljon ja on epäilty, että siitä olisi Ukrainassa kyse, sitä on kuitenkin tavattoman vaikeaa todistaa, koska siihen sisältyy tämän subjektiivisen (tuhoamis)tarkoituksen osoittaminen, Koskenniemi selittää.
Hänen mukaansa se, mitä kuvista Ukrainassa on nähty, ei tuo tätä subjektiivista tarkoitusta esille.
– Näyttää, että se on ollut sattumanvaraista, humalaisten tai muuten turhautuneiden ja pelokkaiden sotilaiden toimintaa. Jos Putin antaisi ohjeen, että tappakaa kaikki ukrainalaiset, silloin olisi kyse kansanmurhasta. Mutta en oikein usko, että näin on.
Neljäs tekoryhmä on varsinainen hyökkäysteko, joka on vasta muutama vuosi sitten sisällytetty kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntöön.
– Valitettavasti Ukraina ja Venäjä eivät ole tätä muutosta ratifioineet, joten sitä ei ehkä siellä saisi käsitellyksi. Hyökkäysteko voisi mahdollisesti tulla käsiteltäväksi toisessa Haagissa olevassa tuomioistuimessa eli YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa. Siellä on useampi Ukrainan Venäjää vastaan nostama juttu, mutta hyökkäystekoa siellä ei vielä ole ollut käsittelyssä. On kuitenkin epäselvää, olisiko tuomioistuimella toimivaltaa siihen.
Mahdollisuuksia vaikuttaa Venäjän hallinnon toimintaan Koskenniemi pitää ylipäänsä erittäin huonoina.
– En oikein näe, miten se onnistuisi. Nythän Venäjä on heti kiistänyt kaiken ja syyttänyt amerikkalaisia ja (sotilasliitto) Natoa manipulaatiosta.
Koskenniemen mukaan tällainen kaiken kieltäminen ja vastapuolen välitön syyttäminen osoittaa, ettei Venäjä ole valmis keskustelemaan asioista. Hän näkee sen myös puolittaisena syyllisyyden tunnustamisena.
– Venäjän näkökulmasta nämä eivät ole vakavia asioita, jotka pitää tutkia. Ja jos jotain onkin tapahtunut, muut ovat sen tehneet. Näin Venäjä tavallaan astuu kokonaan ulos siitä kansainvälisestä keskustelusta, jossa nämä asiat nostetaan esiin. He ikään kuin puhuvat kokonaan toista kieltä, hän selittää.
Venäjän pysyvää jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa Koskenniemi pitää ongelmallisena, vaikka korostaakin, ettei ongelma ole mitenkään uusi.
– Esimerkiksi Yhdysvallat kykeni veto-oikeutensa avulla estämään neuvoston toiminnan Vietnamin sodan aikaan. Myös tuolloisten Afrikan sotien yhteydessä joku suurvalloista oli aina sodan osapuolen kaveri ja kykeni kaatamaan päätöslauselmat, jotka uhkasivat sitä osapuolta, Koskenniemi listaa aiempia esimerkkejä neuvoston toimimattomuudesta.
Koskenniemi ei keskittyisi Venäjän erottamiseen turvallisuusneuvostosta, koska se on mahdotonta.
– Siihen tarvittaisiin YK:n peruskirjan muutos, jonka Venäjä tietysti kaataisi veto-oikeudellaan. Ylipäänsä pyrkimykset neuvoston toiminnan uudistamiseen ovat aina kaatuneet, eikä siihen nytkään kannata panostaa. Silläkin tiellä kulkeminen johtaisi vain pettymykseen ja kyynisyyteen.