KAKS-tutkimus: Suomalaisille on yksi asia ylivoimaisesti tärkein asuinympäristönsä valintakriteerinä
Asuinalueen turvallisuus ja häiriöttömyys (74 prosenttia valitsee viiden tärkeimmän joukkoon) on ylivoimaisesti tärkein tekijä välittömän asuinalueen ja asuinympäristön valinnassa.
Vähiten tärkeänä pidetään asuinalueen kaupunkimaisuutta (11 %), käy ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön kansalaistutkimuksesta.
Keskeisiä asuinalueen valintaperusteita ovat palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien sijainti lähellä asuntoa (54 %) sekä hyvät julkiset liikenneyhteydet (49 %). Vailla merkitystä ei ole myöskään asumisen edullinen hinta (45 %).
Keskimaastoon sijoittuvat rakentamisen väljyys (37 %), asuinympäristön korkea laatu, asuinalueen maaseutumaisuus (27 %), sekä asuinalueen hyvä maine, arvostus (22 %).
Asuinympäristön turvallisuus ja häiriöttömyys on keskimäärää tärkeämpi asia naisille, yli 50-vuotiaiden ikäluokalle ja eläkeläisille.
Asuinalueen tyypillä ja sijainnilla ei ole yhteyttä toiveisiin asuinympäristön turvallisuudesta, häiriöttömyydestä. Asia on yhtä tärkeä kaupungissa ja maaseudulla asuville.
Kaupungeissa palvelut ja harrastukset lähellä asuntoa on keskimäärää tärkeämpi asuinympäristön valintatekijä.
Pääkaupunkiseutulaiset, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät nostavat puolestaan julkiset liikenneyhteydet tärkeimpien asuinympäristön valintatekijöiden joukkoon. Asuinalueen maaseutumaisuus on keskimäärää tärkeämpi taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa.
Suomalaiset ovat tyytyväisiä nykyiseen etäisyyteen kodistaan määrittelemäänsä suureen kaupunkikeskukseen. Taajaan asutuista kunnista ja maaseudulta etäisyys voisi olla nykyistä hieman lyhempi, Uudellamaalla jopa pidempi.
Kaavoituksen ja rakentamisen kannalta kiinnostavaa on, että ison kaupungin keskustassa tai sen läheisyydessä asuvat voisivat asua noin kymmenen kilometrin säteellä keskustasta.
Keskimääräinen etäisyys kotoa vapaa-ajan asunnolle pitäisi enemmistön mielestä olla noin 70 kilometriä.
Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla asuvat ovat valmiita hyväksymään keskimäärää pidemmän etäisyyden aina 200 kilometriin saakka.
Maaseutumaisissa kunnissa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa sopivana pidetty etäisyys kotoa vapaa-ajan asunnolle on selvästi keskimääräistä lyhyempi, noin 60 kilometriä.