Joka kolmannella suomalaisella ei ole osoitettua väestönsuojapaikkaa – suurin osa suojista on rakennettu kaupunkeihin

Suomessa ei ole väestönsuojapaikkoja noin kolmannekselle suomalaisista. Väestönsuojia on rakennettu kaupunkeihin ja muille alueille, joissa on paljon asutusta. Maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla väestönsuojia on vähemmän.

Suomessa on sisäministeriön mukaan noin 45 000 väestönsuojaa, joissa on väestönsuojapaikkoja 3,6 miljoonalle ihmiselle.

Väestönsuojia rakennetaan kaupunkeihin, koska niihin kohdistuu todennäköisemmin aseellista uhkaa, kertoo sisäministeriön pelastustoimen erityisasiantuntija Jarkko Häyrinen. Esimerkiksi harvemmin asutussa Pohjois-Karjalassa on pelastuslaitoksen mukaan väestönsuojapaikkoja vain hieman yli puolelle asukkaista.

–  Suojille ei ole yhtä paljon tarvetta maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla, eikä niitä kannata rakentaa vain muutaman ihmisen takia, Häyrinen sanoo.

Kansanedustaja ja entinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) teki maanantaina kirjallisen kysymyksen siitä, miten väestönsuojia voidaan parantaa sotilaallisen uhan varalta.

Väestönsuojat on Häyrisen mukaan suunniteltu suojaamaan väestöä räjähdyksiltä, sirpaleilta, paineaalloilta, säteilyltä sekä rakennusten sortumilta.

Tyypillisesti väestönsuojaa käytetään esimerkiksi irtaimistovarastona, jota voi käyttää tarvittaessa suojana. Säädösten mukaan väestönsuojien täytyy olla sortumakestäviä, jolloin niissä pitää olla paksut seinät, sortumaa kestävä katto, paineovet sekä erilaisiin olosuhteisiin soveltuvat ilmanvaihtolaitteet.

Kaikilla rakennuksilla, joiden kerrosala on yli 1200 neliötä, täytyy olla omat väestönsuojansa. Suomeen on rakennettu myös yleisiä väestönsuojia alueille, joissa on paljon liikkuvaa väestöä.

–  Uusia yleisiä suojia ei ole kuitenkaan rakennettu vuoden 2011 jälkeen. Valtaosa väestönsuojista on asuin- ja toimistorakennuksissa. Vastuu suojien turvallisuudesta on näiden kiinteistöjen omistajille, Häyrinen sanoo.

Väestönsuojat on suunniteltu niin, että niissä voidaan olla yhtäjaksoisesti ainakin kolmen vuorokauden ajan.

–  Mutta ei Kiovassakaan ihmiset pysy suojassa kaiken aikaa, vaan ainoastaan vaaran hetkillä.

Häyrisen mukaan ihmisten kannattaa pitää kotonaan omavarana ruokaa ja juotavaa 72 tunnin ajaksi. Siitä voi olla hyötyä myös sähkö- tai logistiikkakatkosten aikana.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan maan pääkaupungissa Kiovassa on käytetty metroasemia väestönsuojina pommitusten aikana. Myös Helsingin kantakaupungin metroasemat on suunniteltu toimimaan tarvittaessa väestönsuojina.

Sen sijaan länsimetron Espoon puolen asemat eivät toimi väestönsuojina, mutta niiden yhteyteen on rakennettu erilliset suojatilat.

Kaikki ihmiset eivät Häyrisen mukaan tiedä oman väestönsuojapaikkansa sijaintia.

Oman suojan sijaintia voi tiedustella paikallisilta pelastuslaitoksilta. Myös taloyhtiön rakennuslupa-asiakirjoista voi selvitä, missä rakennuksen suoja on. Joskus useilla taloyhtiöillä voi olla yhteinen väestönsuoja.

–  Joskus ihmisille tulee kuitenkin yllätyksenä, että omaa väestönsuojapaikkaa ei ole ollenkaan. Esimerkiksi omakotitaloalueilla, joihin on rakennettu pieniä taloja, ei ole välttämättä väestönsuojaa, Häyrinen sanoo.

Päivi Räsäsen kirjallisen kysymyksen mukaan monia väestönsuojista ei ole pidetty tarpeeksi hyvässä kunnossa. Häyrisen mukaan suojien kestävyydestä ei tarvitse huolestua.

–  Me olemme rakentaneet suojia 1930-luvulta lähtien, ja niiden mitoitusperusteilla varmistetaan, että ne myös toimivat.

Väestönsuojat tulee tarkistaa kymmenen vuoden välein. Silloin tehdään painekoe, jolla tarkistetaan suojan laitteiden toimivuus.

–  On erittäin harvinaista, että suojat eivät kestäisi niihin suunniteltuja iskuja vastaan, Häyrinen sanoo. Hän muistuttaa, että Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa.