Ilmastotutkija HS:ssa: Liekehtivän Kanadan pitäisi olla viimeinen varoitus Suomelle – "Jos tämä ei riitä, niin mikä sitten?"

Ilmastonmuutos

Viimeistään Kanadan Lyttonin tragedian pitäisi olla se konkreettinen varoitusmerkki, joka saa suomalaiset käsittämään ilmastonmuutoksen ja luontokadon riskit, sanoo ilmastotutkija Tero Mustonen Helsingin Sanomissa.

 – Mitä muuta tarvitaan, jotta ihmiset ymmärtävät tämän tilanteen? Jos tämä ei riitä, niin mikä sitten? Mustonen kysyy.

Mustonen on arvostetun CCAG-ilmastotutkijaryhmän jäsen. Hän kirjoitti pian julkaistavaan YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n vuotuiseen raporttiin kalottialuetta ja Eurooppaa koskevan osuuden.

Mustonen huomauttaa, että yleiseen puheeseen lämpenemisestä ja jäätiköiden sulamisesta on jo turruttu.

– Mutta nyt näemme ensimmäistä kertaa katastrofin näin pohjoisessa, lätkämaassa, johon suomalaiset pystyvät samaistumaan.

Lyttonin kylässä mitattiin viime viikon sunnuntaista lähtien kolme peräkkäistä lämpöennätystä, jotka hipoivat 50 celsiusastetta. Koko Kanadan Brittiläinen Kolumbia kärvistelee hellekupolissa, joka leimahti loppuviikosta kymmeniksi metsäpaloiksi. Yli puolet Lyttonin kodeista on tuhoutunut.

Metsäpalo Brittiläisessä Kolumbiassa lähellä McKinley-järveä.

Lytton on Suomea etelämpänä, joten todennäköisyys yhä hurjaan helleaaltoon on pienempi. Teoriassa Venäjälle sijoittuva voimakas korkeapaine voisi kuitenkin Mustosen mukaan nostaa lämpötilan Suomenkin mantereisilla alueilla yli 40 asteeseen.

Tutkijan mukaan suomalainen luonto eliöstöineen on ääreislämpötiloille vielä herkempi kuin Lyttonissa. Esimerkiksi Lapissa palsasuot sulavat jo ja kylmään mukautuneet lajit ovat pulassa.

Mustosen mukaan ilmastotutkijoiden konsensus on, että ilmastonmuutos on suuri ajuri Lyttonin lämpöaallon taustalla.

Paikallista ekosysteemiä ovat vahingoittaneet myös Kanadan länsirannikon aarniometsien massiiviset hakkuut. Metsän puuttuessa mikään ei hillitse ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia äärimmäisiä sääolosuhteita.

– Tämä on opetus myös suomalaisille, Mustonen huomauttaa.

Tieteen näkökulmasta metsän rooli luonnon monimuotoisuudessa on Mustosen mukaan selviö. Hän lukeutuu kuitenkin siihen joukkoon, joka näkee ihmiskunnalle vielä korjausliikkeen mahdollisuuksia. Siihen vaadittaisiin hänestä ainakin hiilivarastojen varjelemista ja vahingoitettujen ekosysteemien korjaamista.

Sekä Kanadassa että Suomessa pitäisi Mustosen mukaan äkkiä ryhtyä ennallistamaan jokien valuma-alueita, jotta luonnolla olisi lämpötilan kohotessa resilienssiä selviytyä. Vanhat metsät ja suot olisi jätettävä rauhaan.