Eurooppa ei ottanut opikseen Balkanin kriiseistä

Jugoslavian hajoamissodat olivat yksi traumaattisimpia kokemuksia 1990-luvun Euroopassa, yliopistotutkija Marko Lehti Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta arvioi.

Sota tulvi televisioiden ja tiedotusvälineiden kautta ihmisten olohuoneisiin.

Sarajevon piiritys, veriset pommi-iskut, keskitysleirit ja Srebrenican joukkomurha tuntuivat tapahtuvan ihan lähellä. Ja lähellä sota olikin, keskellä Eurooppaa.

– Toisen maailmansodan jälkeen oli ehkä ajateltu, ettei sota enää tule tänne. Mutta kaikki kauhut hirveimmissä muodoissaan olivat palanneet, Lehti summaa.

Jugoslavian hajoamissodat koostuvat monista erillisistä konflikteista ja sodista.

Bosnian sota oli kaikkein verisin ja pitkäkestoisin. Sota alkoi helmikuussa 1992 ja päättyi Daytonin rauhansopimukseen syksyllä 1995.

– Kansainvälinen yhteisö puuttui Bosnian tapahtumiin hitaasti, mikä johti hyvin julmiin seurauksiin, Lehti sanoo.

Viimeisin näytös Jugoslavian hajoamissotien sarjassa oli Kosovon sota, joka kulminoitui Naton pommituksiin keväällä 1999.

– Ehkä jotain oli neljässä vuodessa opittu, sillä länsivaltojen kynnys puuttua Kosovon tapahtumiin oli huomattavasti matalampi kuin Bosnian sodan aikaan.

Minkä verran Jugoslavian sodista on sitten otettu opiksi tulevaisuutta varten? Ei juurikaan, Lehti arvioi.

– Euroopassa on taas pitkään ajateltu, ettei sotia enää tule, mutta nyt meillä on Ukrainan kriisi.

– Keinot siihen puuttumiseen ja todellisen rauhanprosessin edistämiseen ovat taas näyttäytyneet hyvin heikkoina.