Havaintoja luonnonsuojelusta
Luonnonsuojelulain käsittely eduskunnassa antoi medialle jälleen aseet väheksyä keskustan luonnonsuojelumyönteisyyttä, kun sen eduskuntaryhmä halusi ratkaista vaikeita pykäläkohtia oikeudenmukaisuutta varjellen.
Maalaisliitto-keskusta on Suomen vanhin luonnonsuojelupuolue. Olen ymmärtänyt, että keskustalaisissa elää yhä voimallisena vanha näkemys luonnon varjelemisesta ja viljelemisestä. Tätä periaatetta ihailen.
Kun keskustalaiset päättäjät etsivät tuolle perusnäkemykselle tasapainoa, he tulevat helposti väärinymmärretyiksi ja saavat kannettavakseen kaikkea muuta kuin luontoa arvostavan leiman.
Yksi syy on vajavaiset tiedot ja kaikenlainen huuhaa, jota keskustalaisten päättäjien vuosikymmenten aikana on ollut pakko torjua. Niinpä äänestäjien keskuudessa on näihin päiviin asti säilynyt luottamus keskustalaiseen järkeen.
Kerron omakohtaisen esimerkin.
Seudulleni saatiin 1980-luvulla valtion varoin ja vasemmistolaisten toimesta Iin ympäristöinstituutti, jonne palkattiin niin sanottuja ympäristöasiantuntijoita tekemään ympäristöraportteja. Instituutti on aikoja sitten lakkautettu, se ehti toimia vain lyhyen ajan. Tämä kertonee instituutin työn luotettavuudesta.
Mutta instituutti ehti kuitenkin luonnonsuojelun nimissä julkaista mm. raportin, jossa oli kartta lähialueiden mesiangervoesiintymisistä.
Siihen vedoten emme saaneet uudisrakennuslupaa vanhalle vapaa-ajanasunnollemme, jonka rakennuslupa oli kuitenkin seudun ensimmäisiä. Pihalla kasvoi mesiangervoa.
Luonnonsuojelusta ei saa tulla vallankäytön väline eikä suojelutyö voi olla vain joillekin kuuluvaa.
Jo oppikoulussa opetettiin kasviopin tunnilla, kuinka mesiangervo on maamme yleisimpiä kesäisiä kukkia ja kuinka sitä esiintyy Hangosta Utsjoelle.
Ja toden totta, kun kesäisin autoilee Suomessa, ovat tienvarret täynnään valtoimenaan kukkivaa mesiangervoa. Siksi oli mahdoton käsittää viranomaisen perustetta hylätä lupa-anomuksemme.
Rannalla on useita harvinaiseksi käyneitä kasveja kuten ketunleipä ja vilukko mutta niitä tämä luonnonsuojelija-asiantuntija ei ollut noteerannut. Itse suojelen nykyisin jokaista vilukkoa minkä näen, koska en halua sen katoavan pihapiiristämme.
Toinen esimerkki. Alueemme ympäristökeskus on joskus löytänyt eräältä saarelta harvinaisen hyönteisen ja osa saarta onkin siksi suojeltu.
Kun kerran pyysin uteliaisuuttani näytettä kyseisestä ötokästä, minua kehotettiin etsimään kuvaa kirjoista.
Nämä luonnonsuojelun asiantuntijoina esiintyneet etsijät olivat tutkimusmatkoillaan heitelleet paikalle tyhjiä olutpurkkeja, jotka maan alle jäädessään saattavat olla satojen vuosien päästä arkeologien tutkimuslöytöjä. Kuka tietää.
Minulle on kerrottu lukuisia vastaavia esimerkkejä nykyisestä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen nimissä tehdystä työstä.
Ei siten ole mitenkään kummallista, että asia herättää tunteita. Lainsäätäjän on sen tähden huolella harkittava pykälien sanamuodot niin, että Suomessa luonnon monimuotoisuuden eteen tehtävä työ on edelleen tasapainossa ja toteutuu niin, että jokainen kansalainen voi kokea myös omalla kohdallaan oikeudenmukaisuuden toteutumisen.
Luonnonsuojelusta ei saa tulla vallankäytön väline eikä suojelutyö voi olla vain joillekin kuuluvaa.
Parasta luonnonsuojelutyötä olisi opiskella jo peruskoulussa suojelun kestävät periaatteet ja sisäistää perustieto. Näistä syntynee terve asenne luonnon varjelemiseen ja hyödyntämiseen.