Ruokaa viedään enemmän kuin jäänmurtajia
Suomalaista ruokaa viedään jo yli kahdella miljardilla eurolla vuosittain. Suomen ruokaviennin arvo on kymmenessä vuodessa toipunut Venäjän kaupan nopeasta loppumisesta Krimin sodan yhteydessä.
Aiemmin venäläisille ostajille suomalainen ruoka kelpasi hyvin – ja vielä arvostettuna premium-tuotteena. Violaa ja Oltermannia kaivataan ja matkitaan edelleen Pietarissa ja muuallakin maassa.
Krimin sodan laukaisemat pakotteet me suomalaiset hoidimme osaltamme tunnollisesti.
Nyt raja on mennyt kiinni eikä tavaraa kulje enää edes yksittäisten autoilijoiden takakonteissa. Eräät eurooppalaiset ystävämme eivät ole olleet ostajien moraalista turhan tarkkoja. Ranskalaisia viinejä, Italian kinkkuja ja muuta on virrannut miltei 7 miljardin euron edestä naapurin valtaeliitille vuosittain.
Suomalaiset ruokatalot aloittivat uudet vientiponnistelunsa toisista ilmansuunnista ja miltei nollapisteestä.
Moraalisia pohdintoja joudumme tekemään vastakin, sillä yhtenä suomalaisen ruoan kohdemaana on ollut Kiina.
Toki Kiina on toiminut puolestamme ja sulkenut rajojaan. Aasiassa puhtaalle ruoalle on silti kasvavat näkymät. Kohdemaina ovat olleet ainakin Etelä-Korea ja Japani, tuotteina siipikarjan- ja sianliha.
Merkittävin viejäyhtiö on kuitenkin maitoa ja kasvikunnan tuotteita jalostava Valio. Sen liikevaihdosta lähes puolet tulee ulkomailta. Samalla se vastaa liki puolta koko viennistämme.
Valiolla on pitkät perinteet myös Pohjois-Amerikan markkinoista. Juustojen lisäksi nyt menee esimerkiksi uusia proteiinivalmisteita. Äidinmaitovastikkeet taitavat silti edelleen olla suurin yksittäinen tuoteryhmä valiolaisessa viennissä.
Viime eduskuntakaudella työskennellyt parlamentaarinen komitea linjasi, että ruoan vienti pitäisi kaksinkertaistaa kymmenessä vuodessa.
Tavoite on realistinen ja merkittävä. Vienti tuo kansantalouteen kasvua ja vahvistaa suomalaisen alkutuotannon pysyvyyttä.
Suomalainen ruokaklusteri on iso työllistäjä ja tuo hyvinvointia koko maahan. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ruoka ei saa ansaitsemaansa huomiota.
Äskettäinen tärkeä jäänmurtajakauppa Yhdysvaltoihin sai valtavasti kiitosta. Se on kuitenkin volyymiltaan ruokaviennin luokkaa.
Murtajat työllistävät 10 000 tekijää, ruokaklusterissa toimii yli 300 000 suomalaista.
Ruoan viennin eteen on ponnisteltu vuosikymmenet mutta oikeat toimet ja asenne ovat alkaneet löytyä vasta nyt.
Orpon hallitus on osoittanut rahoitusta Busines Finlandin ruoan vientiin ja hajanaisia toimia on käynnistymässä myös koulutusrintamalla.
Ruokasektorin menestystä on haitannut arvostuksen puute ja vanhoihin rintamalinjoihin nojaava arvostelu esimerkiksi ympäristö- ja ilmastoasioissa. Sukupolvien vaihtuminen on parantanut tilannetta, mutta ei se ole jännitteitä poistanut.
Ruokasektorilla on myös paljon peiliin katsomista. Sektori hajaantuu aivan liian moneen toimijaan, jotka kukin omilla alueillaan tekevät toki hyvää työtä.
Ruokajärjestelmä toimii silti huonosti yhteisessä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Aikaa ja energiaa hukkuu liikaa yksittäistaisteluihin vaikkapa lihan kulutuksen ohjailusta terveyssuosituksissa tai kasvispihvin olemuksesta.
Sirpaloituminen syö yhteiskunnallista uskottavuutta ja heikentää voimien suuntaamista esimerkiksi juuri vientityöhön.
Maa- ja metsätalousministeriössä on valmistumassa uusi ruokastrategia. Siinä on paljon hyviä elementtejä ja se ottaa hyvin vastuuta myös ruokaviennin ja koko alan taloudellisen merkityksen kasvattajana.
Moitittavaakin on. Minusta strategian nimeksi ei oikein sovi ”Onnellisen ruoan maa”. Olen mielelläni asiassa väärässä mutta edelleen otsikko tuntuu aiheesta vieraannuttavalta konsulttikieleltä.
Onneksi se on tämän strategian vähäisimpiä vaikuttavia asioita.