Missä on liberaali keskusta?
Suomen poliittisella kartalla on puolueen mentävä aukko. Meiltä puuttuu liberaali keskusta.
Puolueiden sijaintia on tavattu mitata nelikentällä, jossa puolueet asetellaan kahdelle ulottuvuudelle: oikeisto-vasemmisto ja arvokonservatiivisuus-arvoliberaalius.
Vasemmassa alanurkassa puolueet ovat vasemmistolaisia ja arvoliberaaleja, oikeassa ylänurkassa oikeistolaisia ja arvokonservatiivisia.
Sikäli kuin olen mitään ymmärtänyt suomalaisten puolueiden kehityksestä viime vuosina, liikennettä on ollut lähinnä kohti vasenta alanurkkaa ja oikeaa ylänurkkaa.
Alas keskelle eli liberaaliin keskustaan ei tällä kartalla ole juuri ollut tunkua. Kun puolueet pyrkivät nyt vaalitaistelun tuoksinassa täysin palkein profiloitumaan toisistaan erilleen, liberaalin keskustalaisuuden sanoittaminen saattaa kieltämättä olla jonkin verran vaikeampaa kuin blokkipolitiikkaan liittyvä ärhäkkä retoriikka.
Tämä liberaalin keskustan kokoinen aukko näyttää sitä ihmeellisemmältä, kun olen varma, että siihen aukkoon sijoittuu todellisuudessa suomalaisten enemmistö.
Useimmat meistä ajattelevat elämää ja maailmaa mieluummin sekä että – kuin joko tai -asetuksella.
Ihmettelyni ei johdu pelkästään siitä, että itse sijoituin kuntavaalien vaalikoneessa arvoulottuvuudella arvoliberaaliin päähän ja vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella tasan keskelle, vaikka saattaa se tietysti johtua siitäkin.
Odotan, että tämän puheenvuoroni luettuaan kaikki tulevat hallituspuolueet rientävät vakuuttamaan sijoittuvansa nimenomaan tähän liberaaliin keskustaan.
Mitä arvoliberalismi tässä tarkoittaa? Se on minun nähdäkseni sen kaltaista vapaamielisyyttä, että annetaan kaikkien järjestää elämänsä niin kuin parhaaksi näkevät sikäli kuin siitä ei koidu haittaa muille ja taataan vähemmistöille samat oikeudet kuin enemmistöillekin.
Oletan, että suurin osa suomalaisista ajattelee arjessaan näin tekemättä siitä sen isompaa numeroa.
Entä mitä se keskustalaisuus tässä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan budjetin tulo- ja menosarakkeet ovat jossakin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa jonkinlaisessa tasapainossa samalla huolehtien siitä, että peruspalvelut pidetään kunnossa.
Ei se sen kummallisempaa ole.
On hämmästyttävää, että valtiontalouden alijäämän esillä pitäminen on tämän päivän keskustelussa oikeistolaisuutta ja velkaantumisen ongelmien vähätteleminen vasemmistolaisuutta.
Tämä kahtiajako ei enää kovin kauas kanna.
Odotan, että tämän puheenvuoroni luettuaan kaikki tulevat hallituspuolueet rientävät vakuuttamaan sijoittuvansa nimenomaan tähän liberaaliin keskustaan. Tulevat oppositiopuolueet taas irtisanoutuvat päättäväisesti tästä höpötyksestä ja pitäytyvät entisissä poteroissaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävä hyvä.